1966 Oldsmobile Toronado oli ensimmäinen amerikkalainen etuvetuauto sitten 30-luvun.

50-luvun kuuta tavoitelleen siipiautovillityksen jälkeen Amerikassa huomattiin, että autonostajissa oli uusi nouseva asiakasryhmä. Sodan jälkeen syntyneet nuoret olivat tulleet ajokortti-ikään, eikä heidän unelmissa ollut ensimmäisenä vanhoillisesti muotoiltu luxus-sedan. Nuoret halusivat jotain pienempää, viriilimpää ja nopeampaa, mutta kohtuulliseen hintaan. 60-luvun muuttuneessa ilmastossa menestyksen apajille ehätti ensimmäisenä Ford uudistetun Thunderbirdin ja aivan uuden automallinsa Mustangin kanssa, josta tulikin välittömästi suurmenestys. Toki oli ollut muitakin valmistajia jo aikaisemmin samoilla markkinoilla, kuten Studebaker Avantinsa kanssa, mutta vasta Mustangin menestys herätti Amerikan autojätitkin veriseen kilpajuoksuun nuorten rahapussien sisällöstä.

GM:n ensimmäinen vastaus tuli hieman yllättäen Oldsmobilen muodossa. Toronado oli poikkeuksellinen kilpailija ennen kaikkea kahdesta syystä. Ensinnäkin se oli selvästi segmenttinsä muita autoja kookkaampi. Toronado jakoi saman e-mallin pohjalevyn Buick Rivieran ja Cadillac Eldoradon kanssa. Jos tarkkoja ollaan, niin myös Rambler Marlin ja ensimmäisen korimallin Dodge Charger kuuluivat Mustangia isompikorisiin kilpailijoihin. Oldsmobilen tekniikka erosi kuitenkin merkittävästi kilpailijoista, sillä sitten vuoden 1937 Cord 812 luxusauton Toronado oli ensimmäinen etuvetoinen yhdysvaltalainen auto.


Myös ainakin allekirjoittaneen mielestä poikkeuksellisen tyylikäs ja maskuliininen Toronadon ulkonäkö erosi kilpailijoidensa muotokielestä. Massiiviset lokasuojien levitykset olivat selvästi kunnianosoitus menneen ajan automuotoilulle, kun lokasuojia ei vielä ollut integroitu muuhun auton koriin. Konehuoneesta löysi pauhaamasta 8-sylinterisen 425cid:in, jonka tuottamat 385 hevosvoimaa takasivat tälle miehekkään kokoiselle limpulle vähintäänkin riittävän suorituskyvyn. Vaikka Euroopassa olikin jo nähty useampikin etuvetoauto BMC Ministä Citroenin Traction Avantiin, ei tällaista tekniikka oltu yhdistetty näin kovanluokan menohaluihin. GM testasikin voimansiirtoa miljoonia maileja autoa varten. Tekniikka pelasi lopulta niin hienosti, että Toronadon voimansiirtoa nähtiin käytännössä sellaisenaan GMC:n suurikokoisissa matkailuautoissa.

Käytännön testeissä voitiin myös todeta, että Toronadon ajo-ominaisuudet olivat aikalaiseksi isokokoiseksi amerikanautoksi jopa poikkeuksellisen hyvät. Liukkaasti muotoiltu kori, ja pellin alta kumpuava voima tarjosivat kokoluokassaan erinomaisen huippunopeuden 135 mailia tunnissa, eli noin 220km/h. Jopa huomattavasti uudemalla ja kevyemmällä vuoden 1987 S-mallin Porsche 944 urheiluautolla olisi autobahnilla vaikeuksia pitää Toronado takanaan! Vain rumpujarrut tuottivat henkeä uhmaavan pettymyksen, mutta tämäkin korjattiin seuraavaan vuosimalliin 1967 lisävarusteena tarjottujen levyjarrujen myötä. Toronadojen kahta ensimmäistä mallivuotta pidetään ylivoimaisesti halutuimpana. Tästä eteenpäin autot muuttuivat tyylillisesti pompöösimpään suuntaan menettäen alkuperäisen linjakkaan viehätysvoimansa. Alkuperäinen Toronado onkin merkittävä virstanpylväs niin insinööriosaamisen, kuin upean ulkomuotonsa johdosta.