1984 Volvo 240 lava-autolla kuljettaa näppärästi niin polkupyörät kuin polttopuutkin

Mitä tehdä, kun ikänsä Volvon nimeen vannonut uskollinen merkkiharrastaja saa päähänsä tarvitsevansa lava-auton? Kun millekään Hilux-kauppiaalle ei voisi kuvitella astelevansa edes villeimmissä unissaan, jää ainoaksi vaihtoehdoksi rakentaa oma pikkis-Volvo!

Muutama vuosi sitten oli tilaisuus ostaa tällainen uniikki kuljetuslaite 4450 dollarin, eli euroissa noin reilun neljän tonnin hinnalla. Kyseessä oli pitkään tuotannossa olleen 240-korimallin avolavaversio, jonka syntytarina on lähtenyt silkasta tarpeesta liikkelle. Vuosimallia 1984 edustava Volvo oli muutettava lava-autoksi, sillä nimenomaan polkupyörien kuljettamiseen vaadittiin ajoneuvoa. Suomessa pick up voisi olla melko heikko valinta ainakin talviaikaan moiseen hommaan, mutta Kalifornian lempeän auringon alla ajatus ei kuulosta yhtään hullummalta idealta.


Auton myyjä oli nimimerkillä ”Jerry_K_C” operoiva paikallinen pyöräkorjaaja, jonka vanha työväline oli päätynyt myyntiin. Ulkoisesti Volvo näyttää ainakin nopeasti vilkaistuna sen verran siistiltä tapaukselta, että tietämättömämpi voisi luulla sen rullanneen tehtaalta tässä asussa. Todellisuudessa se on rakennettu ainakin kahdesta mallinsa edustajasta, josta hilpeimpänä yksityiskohtana on matkustamon ja lavan välinen seinä, joka on rakennettu luovuttajana toimineen 240-mallin alkuperäisestä takaluukusta tuulilasinpyyhkimineen!

Myynti-ilmoituksessa rehellinen myyjä mainitsee maalipinnan kaipaavan huomiota. Myös ruoste tunkee paikoin läpi pelleistä varsinkin itserakennetun lavaosan tietämiltä. Myyjä mainitsee Volvon kuitenkin olevan hänen kaltaiselleen kevyiden, mutta isohkojen tavaroiden kuljettajalle varsin käytännöllisen. Kun neljäkymmentä vuotta on vierähtänyt Ruotsinraudan ratin takana, ei polkupyörien nostelu autonkatolle ole kuulunut niihin mieluisimpiin hetkiin. Vaikka edelleen neliovisen henkilöauton vaatimaton katokyky onkin tallella, saa niin pyörät kuin vaikka polttopuutkin helpommin heiteltyä lavalle.

Myös sähköpuolella on sen verran sanomista, että niiden myyjä kertoo reistailevan silloin tällöin, mihin syynä saattaa olla auton melko rankasti rakenneltu historia. Myyjä kertoo kuitenkin tehneensä autolla 2000 mailin kertareissuja mm. Teksasin suunnalle, ja auton toimineen reissuilla kiitettävästi. Koneen lämmöt pysyvät kuormallakin maltillisina, auto käynnistyy nätisti kuin palmun alta, se vaihtaa kuten kuuluukin, ja jarrutkin pysäyttävät pikkiksen. Kuulostaa siis siltä, että joku fanaattinen Volvo-harrastaja Suomessakin olisi saattanut innostua moisesta tavarankuljettimesta!