30 vuotta sitten esitelty Honda NSX oli ensimmäinen japanilainen superauto.

80- ja 90-lukujen taite oli japanilaiselle autoteollisuudelle suurta murroksen aikaa. Vuonna 1989 Toyota esitteli uuden luxus-automerkin Lexuksen, joka pian kohosi tuntemattomuudesta haastamaan ensimmäisenä aasialaisena autona saksalaiset edustusautot näiden omalla maaperällään. Tuohon pisteeseen asti Japanista ei ollut vielä tullut kansainvälisen automaailman mitat täyttävää rokkistaraa myöskään superautoluokkaan. Toki sellaiset autot kuin Datsun 240Z ja Toyota Celica GT4 olivat tasoittaneet tietä nousevan auringon maan urheiluautoille. Samaisena vuonna 1989 Tokion autonäyttelyssä päivänvalon nähnyt, ja lehdistöä kohauttanut Honda NSX:n prototyyppi oli vihdoinkin se auto, joka saattoi aidosti haastaa Ferrarit, ja erityisesti Porshet autobahnalla.

Ensimmäisen sukupolven Acura NSX, millä nimellä auto tunnettiin Pohjois-Amerikan markkinoilla, kuuluu allekirjoittaneen lapsuuden suuriin urheiluautoidoleihin. Auton linjakas muotoilu tyylikkäine takavalopaneeleineen, ja integroituine takaspoilereineen on varsin onnistunutta, ja muotoilu onkin kestänyt erinomaisesen hyvin aikaa. Auton ajattomuudesta kertoo sekin, että alkuperäistä NSX:ää valmistettiin faceliftattuna aina vuodesta 1990 vuoteen 2005 saakka! Onkin vaikeata uskoa, että vanhimmat mallit olisi mahdollista saada ensi vuonna museorekisteriin.


Hondan kolmen tai 3,2-litran V6-moottori oli aikalaisekseen erityisen hieno. Rakenteeltaan auto on keskimoottorinen, ja alumiinista valettu auton sydän teki varmasti jo pelkällä ulkonäöllään vaikuksen niihinkin, joiden mielestä siitä puuttui kaksi sylinteriä. NSX oli protoyypistään lähtien poikkeuksellisen valmis tuotantoauto. Honda hyödynsi uudessa urheiluautossaan Formula 1 –maailmasta tuttua osaamistaan, ja auton suunnittelussa ehti olla mukana itse F1-legenda Ayrton Senna.

Auton harvempilukuisten kriitikoiden mukaan japanilaiset eivät olleet yhdessä yössä oppineet valmistamaan superautoja. Joidenkin mielestä auto oli edelleen matala ja leveä Civic, jonka ajo-ominaisuudet ja suorituskyky eivät olleet parhaimpien saksalaisten ja italialaisten superatuojen tasalla. Eniten kritiikkiä sai auton F-matic nimeä kantanut automaattivaihteisto, jolla Hondan kiihtyvyys latistui sietämättömään 7,5 sekuntiin. Keppivaihteinen versio tarjosi sentään aikalaisekseen uskottavan 5,9 sekuntia 0-100 km/h. Hondalla ei kaikesta huolimatta ollut italialaisten temperementtia, tai saksalaisten autojen uskottavuutta. Siinä missä silmiinpistävästi muotoilusta Lamborghini Countachista saattoi kuvitella nousevan ylös aukeavan oven myötä itse Queenin rokkikukon Freddie Mercuryn, sopi NSX pikemminkin hieman hurvittelemaan lähteneen dippainssin viikonloppuautoksi. Voiko NSX:ää sittenkään pitää superautojen rokkarina, vai onko kyseessä vain laadukkaasti toteutettu japanilaisen insinööriosaamisen taidonnäyte?