50-luvun ”mopoauto” Italiasta – Sympaattiset kulkupelit

Osa 3/10: Fiat 500 (1957-1975)

Vuonna 1957 esitelty Fiat 500 oli aikanaan eräs maailman pienimmistä autoista, eikä sille ole haastajia pienuudessa sen koomminkaan juuri ilmaantunut. Jopa alkuperäinen 50-luvun naurettavan pieni Morris Mini on hieman kookkaampi kuin tämä alle kolme metriä pitkä, ja vajaat 500 kiloa painava ilmestys. Auto oli kuin tehty pujotteluun tiiviisti rakennetuille Napolin söheröisille ja kapeille kaupunkikaduille.

Fiatin ”kaappariovet” ovat etuosasta aukeavaa mallia.

Toisin kuin isoveljensä Fiat 600 pienempi 500 ei koskaan saavuttanut kotimaassamme mitään suurta menestystä. Auto oli yksinkertaisesti tarpeettoman pieni suomalaiseen infraan. Auton etenemiskyky sen aikaisilla auraamattomilla ja kuoppaisilla teillä ei myöskään olisi varmasti ollut paras mahdollinen. 500 maksoi Suomessa vuonna 1958 450 000 markkaa, mikä nykyrahassa tekee noin hinnat alkaen uuden mopoauton verran, eli reilun kymppitonnin euroissa. Vertaus mopoautoihin tuntuu varmasti tämän auton kohdalla erityisen houkuttelevalta, mutta Fiat 500 on varmasti vankkarakenteisempi kuin yksikään aito mopoauto.


Halutuimmat viissatkuista ovat tänäkin päivänä Abarthin virittämät rallimallit, jotka niittivät kohtuullista menestystä 60-luvulla moottoriurheilussa. Tämä ei sinällään ollut mikään ihme, sillä Minin tapaan pikku-Fiatin ajo-ominaisuudet olivat aikalaisekseen erinomaiset. Peruskonsepti, jossa pienikokoisen auton renkaat ovat kulmissa on usein ollut menestysreseptin tärkeä aineosa. Ohjaus oli myös kevyt, eikä autolla ollut taipumusta yliohjautua useimpien kilpailevien takamoottoristen autojen tapaan. Tehokkaat jarrut, sekä vain kahdeksan ja puolen metrin kääntöympyräsäde takasivat, että kyseessä on ajajan auto perusmallin vaatimattomasta suorituskyvystä huolimatta.

Muita 500:n variaatioita edustivat Fiat 500 Giardiniera, joka oli sekin vain karvan verran isompi farmarivariaatio. Italiassa oli varmasti suosittu malli Furgoncino, joka jo nimestäänkin antaa vihjeen umpikylkisestä tavarankuljettimesta. Erikoisin ja harvinaisin kaikista oli kuitenkin Fiat 500 Jolly Ghia, joka oli hieman golf-kärryn näköinen kangaskattoinen, ja takaosastaan avonainen todellinen kesäauto. Tätä huvittavaa erikoisvalmistetta myytiin ja markkinoitiin erityisesti Pohjois-Amerikkaan.

Fiat 500:n ensimmäistä korimallia tehtiin varsin kunnioitettavat 18 vuotta, joista viimeisten valmistettujen yksilöiden myyntiosuus oli varmasti suurin kotimaassaan, ja erityisesti itäblokin maissa. Näissä valtioissa varsinkin maaseudulla arvostettiin auton edullista hankintahintaa, kestävyyttä ja moneen muuhun kilpailijaan nähden hyvin helppoa korjattavuutta.

Vuonna 1975 jo elävän legendan maineen saaneen pikku-Fiatin korvaajaksi tuli kamalannäköinen Fiat 126, josta ei koskaan tullut edeltäjänsä veroista kuin korkeintaan Puolassa, jossa auto on jonkinlaisen ikonin maineessa tänäkin päivänä Polski Fiat 126p -mallinimellä. Vuonna 2007 alkuperäisen 500:n täyttäessä pyöreät 50 vuotta Fiat toi markkinoille vanhasta mallista muistuttavan täysin uuden retroversion, joka sen sijaan osoittautui heti suosituksi.