Ärsyttävimmät tielläliikkujat TOP5

Tielläliikkujia on joka junaan, koska ajokortti on ilmeisesti jonkinlainen kansalaisoikeus. Keräsimme tähän viisi kaikkein ärsyttävintä tielläliikkujatyyppiä. Tunnistatko tyypin – tai itsesi?

Veera Vaarallinen

Vaikka ajokortti on ollut taskussa jo 20 vuotta, ei ajaminen silti ota sujuakseen. Tuhansien kilometrienkin jälkeen sekä tekninen ajotaito että liikennesilmä puuttuvat edelleen, ja ajaminen on sen mukaista. Itse Veera luulee olevansa taitava kuljettaja.

MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA

Veera ei ymmärrä tilannenopeuden merkitystä. Sen vuoksi on ajonopeus kaikissa tilanteissa joko kympin yli rajoituksen, tai Veera Vaara-Varovaisen kohdalla kympin-kaksi alle. Sääolosuhteiden muutosta Veera ei huomaa kuin vasta ojassa, koska hänen mielestään vaikkapa tienpinnan liukkauden tarkistaminen voimakkaalla jarrutuksella on vaarallista.

Koska ajotaitoa ei ole, niin pienikin yllätys voi olla kohtalokas. Pidon loppuessa kädet irrotetaan ratista ja aletaan kiljua. Missään nimessä omaa ajotaitoa ei kehitetä jää- tai moottoriradalla, kyllähän minä nyt ajaa osaan!

Muille tielläliikkujille Veera näyttäytyy arvaamattomana koheltajana. Liikennesilmän puuttuessa Veera saattaa tukkia koko liikenteen odottaessa kolmion takana kilometrin päässä lähestyvää autoa – tai sitten hän änkee väliin niin, että muut joutuvat turvautumaan äkkijarrutukseen. Maantiellä Veera kerää peräänsä jonon, koska ohittaminen on kaikkien vuosien jälkeen edelleen ihan tekemätön paikka.

Seppo Saituri

Seppo venyttää penniä joka asiassa. Autoksi ei missään nimessä kannata valita alle 600 000 ajettua yksilöä, koska silloin maksaa ihan turhasta – parempi ostaa sisäänajettu yksilö. Näissä autoissa on useimmiten pientä laitettavaa, mutta sehän ei Seppoa haittaa, muita tielläliikkujia senkin edestä.

Seppo ei sijoita autoon latin latia ennen kuin on pakko. Siksi suurin osa huolloista tehdään vasta vuosikatsastusta edeltävällä viikolla. Seppo tekee tietenkin kaikki huollot itse, ja soveltaa tarvittaessa. Huutokaupasta halvalla saatu, 70-luvulla konkurssiin ajautuneen Moskvitsh-merkkihuollon peruja oleva varaosakokoelma soveltuu pienellä fiksillä nykyaikaan. Luovuudestakin on apua: ABS-viasta kielivä merkkivalo korjaantuu kätevästi sähköteipillä. Vilkkua Seppo ei käytä säästösyistä lainkaan.

Sepolla ei ole kiire. Marssinopeus on polttoaineen säästämiseksi taloudellinen 60 km/h – myös moottoritiellä. Alamäessä hän sammuttaa moottorin polttoaineen säästämiseksi, jolloin auton ohjaaminen muuttuu kankeaksi ohjaustehostimen pudottua pelistä. Siihen hän jo osaa varautua, ja ainoastaan kerran on rattilukko napsahtanut puolivälissä alamäkeä päälle. Sateessa Seppo ajaa kävelyvauhtia, koska renkaissa hän suosii romuttamolta pilkkahintaan saatavia sakkokumeja – slikseillä ne kimitkin ajavat.

Seppo on tottunut karuihin oloihin. Häntä ei hätkähdytä toimimattomat tuulilasipyyhkijät tai yllättäen pimentyneet takavalot – muita sitten senkin edestä. Sepolle epämukavuus tarkoittaa säästöä, ja hän on moneen kertaan kiitellyt ettei lämmityslaite ei ole pakollinen katsastusvaruste. Pieni huurre ei haittaa ketään ja jos tuulilasi meinaa jäätyä, niin aina voi kurkkia avoimesta sivulasista.

Ulla Uranainen

Ulla riutuu kiireinen työn ja perheen ristitulessa. Koska tekemistä on enemmän kuin hän ehtii tehdä, on hän aina pikkaisen myöhässä. Auton on pikkaisen kalliimpaa premium-merkkiä, jonka hän tunnistaa omakseen kiireessä hankituista pikku kolhuista etu- ja takapuskureissa, ovissa ja katossa.

Kiireinen Ulla on hoksannut, että powerpointien lisäksi ajon aikana voi tehdä paljon muutakin ajan säästämiseksi. Meikkaus, eväiden syönti ja jopa terveyssiteen vaihto onnistuvat kaikki Kehä kolmosen ruuhkassa. Ja kun jättää hands freen kytkemättä, säästää siinäkin kallisarvoisia sekunteja!

Ulla on koulutien kauhistus, kun hän tuuppaa puolipukeiset lapset koulun pihalle kellon jo soidessa. Vanhempainyhdistyksen Facebook-ryhmässä hän moittii koulutietä vaaralliseksi ja vaatii kunnanvaltuutettujen päitä vadille, vaikka hän ajaa silloin tällöin kolminkertaisesti yli rajoitusnopeuden, toki ihan vaan kertaluonteisesti tärkeän palaverin painaessa päälle. Pakkohan ne lapsetkin on viedä autolla kouluun, kun eiväthän he voi vaarallisella koulutiellä kävellä!

Keijo Kotipoliisi

Keijo noudattaa kaikkia sääntöjä just eikä melkein. Hän osaa taloyhtiön järjestyssäännön ulkoa ja ainakin luulee hallitsevansa myös tieliikennelain perinpohjaisesti. Tosin lakipykälistä ei pidä välittää, jos niitä on muutettu huonoon suuntaan – 80 luvulla oli kaikki paremmin eivätkä bussitkaan ajaneet sataa.

Liikenteessä Keijo vahtii muiden tekemisiä. Hän ajaa vähintään kympin alle rajoituksen ja tekee kaikkensa jotta muutkin ajaisivat kuten hän. Ohittajille hän tööttää ja vilkuttaa valoja. Ohituskaistatiellä hän hidastelee yksikaistaisella osuudella muita kouluttaakseen, mutta painaa tallan pohjaan heti ohituskaistan auetessa. Keijoa kyrsii suunnattomasti bemarikuskin painaessa ohi, ja hänestä kaikki yli 1,6-litraista suuremmalla moottorilla varustetut autot pitäisi kieltää.

Moottoritiellä Keijo hinustelee vasemmalla kaistalla 95 lasissa: hänellä oikeus ajaa haluamaansa nopeutta. Taakse kertyy väkisin jonoa ja kiireisimmät painavat oikealta ohi keskisormea näyttäen, vaikka Keijo kiihdyttää ohittajan huomatessaan kaiken mitä Auriksesta irtoaa.

Kaupungissa Keijo kyykyttää kaistanvaihtajia. Kun hän näkee jonkun kertovan vilkulla aikeistaan, niin tilaa ei anneta! Silloin Keijo hän liimautuu entistä tiivimmiin edelläajavan takapuskuriin – mitäs maalainen ei vaihtanut kaistaa ajoissa!

Keijo tietää, että liikennevalot voivat vaihtua milloin tahansa punaiselle. Äkkijarrutuksen välttämiseksi Keijo jarruttaa nopeuttaan hyvissä ajoin jos vihreä palaa. Hän on huomannut, että mitä aiemmin ja mitä enemmän nopeutta hidastaa, sitä enemmän jää aika pysähtyä keltaisen syttyessä ja vaaratilanteilta vältytään.

Benjamin Bemarimies

Viimeinen kaveri onkin kaikille tuttu, eikä kaipaa sen kummempaa esittelyä.

Kommentoi Facebookissa



Kommentoi

Kommentoi Jokamies.fi:ssä

Please enter your comment!
Please enter your name here