BMW:n yksi ikonisimmista malleista kehitettiin salassa merkin johdolta – nyt Z3 M Coupé on haluttu keräilykappale

Kaksipaikkaiset roadsterit tunnettiin erityisesti brittien suosimana urheiluautotyyppinä, mutta 1980-luvulle tultaessa koko autoluokka oli käytännössä kuollut sukupuuttoon uusien turvallisuus- ja päästönormien vuoksi. Kaikki eivät kuitenkaan heittäneet pyyhettä kehään, ja klassisen kaavan mukaan tehty roadster teki yllättäen paluun nousevan auringon maan suunnalta. Vuonna 1989 esitelty Mazda MX-5 yhdisti brittiperinteet japanilaiseen luotettavuuteen, ja autosta tuli hurja menestys lähes yhdessä yössä.

Tämä rohkaisi myös eurooppalaisvalmistajia seuraamaan perästä. BMW:n tulkinta uuden ajan roadsterista nimettiin Z3:ksi, ja se tuotiin markkinoille 1990-luvun puolessavälissä. Auto oli hieman Mazdaa hienostuneempi, mutta USA:ssa valmistettu baijerilaismerkin roadster ei valitettavasti yltänyt MX-5:n kaltaiseen ajamisen hauskuuteen. Tehoakaan ei ollut yhtään liikaa, koska nokalla pörisi korkeintaan 1,9-litrainen nelonen.


Z3 oli siis aluksi kaikkea muuta kuin aktiivisen ajajan unelma. Bemarin M-divisioona näki kuitenkin autossa piilevän potentiaalin, ja niinpä sporttiosaston insinöörit alkoivat suunnitella omaa versiotaan kaksipaikkaisen avoauton pohjalta. BMW:n johto ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta, joten M:n insinöörit tekivät kehitystyötään salassa. Yksi Z3:n ongelmista oli liian vetelä kori, joten roadster muutettiin farmarimaisella perällä varustetuksi kaksipaikkaiseksi coupéksi. Konepellin alle sovitettiin puolestaan E36 M3:sta lainattu 3,2-litrainen kuutonen viisipykäläiseen manuaaliin yhdistettynä. Alusta ja jarrutkin päivitettiin M:n osilla, joten lopputulokseksi saatiin aito urheiluauto.

Tällä reseptillä tehdystä prototyypistä tuli pian testikuskien uusi suosikki, koska se oli kuin luotu driftaamiseen. Testimuulin takarenkaat katosivat useimpien insinöörien käsissä hyvin nopeasti savuna ilmaan, joten M-osasto oli onnistunut luomaan jotakin ainutlaatuisen hauskaa. Nyt täytyi enää vakuuttaa baijerilaismerkin johto auton myyntimahdollisuuksista, ja tässäkin onnistuttiin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

Umpikattoinen Z3 oli saanut erikoisten mittasuhteidensa vuoksi klovnin kengän lempinimen, mutta persoonallinen ulkonäkökään ei enää estänyt tuotantosuunnitelmia. Niitä edisti myös umpikorin hyödyntäminen astetta miedomman 2,8-litraisen kuutosen kanssa. Lisäksi BMW päätti kehittää Z3 M Coupén tekniikkaa hyödyntävän roadsterin, joka ei ollut kuitenkaan yhtä nautinnollinen ajaa vähemmän vääntöjäykän korinsa vuoksi.

Z3 M Coupé esiteltiin lopulta syksyllä 1998, ja se oli yksi markkinoiden puhdasoppisimpia urheiluautoja. M-divisioonan luomuksessa ei ollut edes minkäänlaista luistonestoa tai ajovakaudenhallintaa, joten kuskin piti tietää mitä oli tekemässä käskiessään yli 320-heppaista ja todella kierrosherkkää kuutosta. Jenkkiversiossa piti sen sijaan tyytyä tuolloisen M3:n tapaan vain noin 240 hevosvoimaan. Z3 M Coupé sai rutkasti suitsutusta niin lehdistöltä kuin urheiluautofaneiltakin, mutta myyntilukemissa ei ollut hurraamista.

Autoa onnistuttiin nimittäin saamaan kaupaksi vain 5179 yksilöä vuosina 1998-2000. Vuosina 2001-2002 tarjolla oli puolestaan E46 M3:n vieläkin tehokkaammalla koneella varustettu versio, mutta se löysi ainoastaan 1112 ostajaa. Z3 M Coupé oli siis uutena hankala myytävä, mutta nykyään kaikki on toisin. Lenkkitossun näköisen coupén harvinaisuus ja status yhtenä aikansa hienoimmista ajajan autoista on nostanut sen arvostusta huomattavasti, ja tämä näkyy myös hinnoissa. Hienot yksilöt ovat ylittämässä jo 50 000 euron rajapyykin, ja suunta taitaa olla vain ylöspäin.