Brittiläisen autotuotannon pohjakosketus – Automaailman suuret flopit

Osa 4/10: Austin Allegro 1973

Suurin osa vuosina 1973-82 valmistetuista Austin Allegroista myytiin kotimaassaan Britanniassa. Tähän oli varsin pätevä syy. Auto oli nimittäin sen luokan tekele, ettei se oikein muille kelvannutkaan. Valmistaja Austin-Morris oli osa surullisenkuuluisaa British Leyland -konsernia, joka oli vastuussa kikottimista, joiden rinnalla vanha kunnon nappisilmä-Ladakin oli suuri ja mahtava laadun huipentuma. Vaikka firman siipien suojista löytyikin mm. Morris Minin -tasoinen klassikko, kuului repertuaariin myös Allegron tasoisia keskosia. Paitsi että Allegro oli etuviistosta käsin suurin piirtein yhtä tyylikäs katsella kuin pökäle posliinipöntössä, oli sen laatu hämmentävän vikaherkkää. Allegro saattaa musiikkiterminä tarkoittaa nopeasti soitettua, mutta automaailmassa se näköjään tarkoittaa ala-arvoista.

Monissa julkaisuissa aina Jeremy Clarksonin Top Gearia myöten Allegro on kilpaillut kamalimman Brittiauton tittelistä yhdessä saman firman Morris Marinan kanssa. Jälkimmäisen astetta siedettävämmän ulkonäkönsä johdosta Allegro sai luvan päätyä tälle listalle. Auton ulkonäköä ei paranna edes sinänsä tyylikäs takaosan paneeli takavaloineen, joka kylläkin näyttää kuin Cortinasta lainatulta. Punkeromaisesta ulkonäöstä ei voi kokonaan syyttää myös Marinan, sekä ensimmäisen Ford Caprin -tasoisen komistuksen aikaansaanutta Harris Mannia. Jälleen kerran ekonomipuolen pavunlaskijat kiilasivat muotoiluosaston edelle. Autoon haluttiin väkisin mahduttaa jo olemassa oleva vanha e-sarjan moottori, joka suuren kokonsa puolesta sysäsi myös Allegro-paran mittojensa rankalle lihotuskuurille.

Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi Allegrosta muokattiin ”pienempää luxus-autoa” etsiville ns. Vanden Plas -erikoismalli, joka oli jo jonkinasteinen naurettavuuden huipentuma. Hieman pieneltä Rolls Roycelta, tosin epäonnistuneelta sellaiselta, näyttävä malli sisälsi mm. rolssimaisen etusäilekön, pähkinäpuukojelaudan, picnic-pöydät ja mukamas ökyluokan jalkatilan matot. Harmi vain, että näistä joulukuusen koristeista huolimatta auton kriittiset ongelmat jäivät täysin ratkaisematta. Ongelmat vain peitettiin kuin se kuuluisa ruskea kikkare kermavaahdolla.


Vaikka totuuden nimissä Allegro olikin jopa kohtuullisen menestynyt kotimaassaan, kertoo kaikki tämä vain brittiläisten suvaitsevaisuudesta korjaamolla viihtyviä alkeellisia automobiilejaan kohtaan. Jopa halvat itäautot Fiat 124-pohjaisen Ladan johtamina muodostivat 70-luvun alussa todellisen uhan sumujen saarten keksinnöille. Kilpailun ja hintasodan riehuessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin opetella valmistamaan parempia autoja. British Leyland ei tähän junaan koskaan ehtinyt, vaan meni konkurssiin vuonna 1986. Vähiin ovat muutoinkin käyneet aidosti brittiläisomisteiset automerkit, joten Allegromme ei valitettavasti ole ollut ongelmineen yksin.

Tästä kuvakulmasta ei enää ole välitöntä tarvetta oksennuspussille, mutta kyllä tämäkin otos kaipaisi pitkäsääristä istuskelijaa.