Citroen SM oli aikansa huippuedistyksellinen auto, jonka vertaista valmistajaltaan ei ole enää nähty.

Citroen SM on tänäkin päivänä näyttävä ja ajattoman virtaviivainen autoluomus, jonka on vaikea kuvitella täyttävän pian 50 vuotta. SM oli kunnianhimoinen ja innovatiivinen auto, jonka vähäinen valmistusmäärä on tehnyt siitä himoitun muidenkin kuin Citroen-harrastajien keskuudessa. SM:n ilmanvastuskertoimeltaan vain 0.25:n lukemaan yltävä pitkä ja matala kori voittaa puolelleen jopa saksalaisten autojen vannoutuneita faneja, mikä ei patonginpurijoiden maan autolta ole ollenkaan itsestään selvä saavutus.

Kun SM julkistettiin Geneven autonäyttelyssä vuonna 1970 Citroenilla oli luonnollisesti kovat odotukset mallistonsa uudelle lippulaivalle. Tekniikkaan kuului aikansa edistyksellinen hydropneumaattinen jousitus. Konepellin alta löytyi Citroenille varsin eksoottinen Maseratin valmistama V6-moottori, joka takasi autolle parhaimmillaan miltei 230 kilometrin huiput. Auto oli aikansa nopein etuvetoinen tehdasauto aina vuoteen 1988 saakka, jolloin Lancia Thema 8.32 vei voiton. Kivi ei olisi enää tämän kauemmaksi voinut pudota mistään rättisitikasta, mikä varmasti oli myös valmistajansa yksi motiiveista luoda näinkin merkityksellinen kilvenkiillottaja.


Kateellisten kritisoijien mielestä SM ei ollut mitään muuta kuin vanha DS puettuna uusiin vaatteisiin. Citroen sai SM:n ideasta tuotantoon vain kolmessa vuodessa, mikä oli näinkin hienostuneen ja kalliin tuotantoauton kohdalla merkillepantavaa. On totta, että SM hyödyntää DS:n kanssa paljon samoja osia aina alustastaan ja erikoisesta jousituksestaan lähtien. Kyseessä on kuitenkin joka suhteessa askel pidemmälle. Yksistään jo SM:n moottorin tarjoama suorituskyky erottavat nämä autot raa’asti toisistaan. Autoon harkittiin jopa V8-moottoria, mutta se olisi ollut silloisen etuvetotekniikan kanssa liian iso pala purtavaksi, eikä Ranskan moottorintilavuuden rankaisuun perustuva lainsäädäntökään olisi moisesta pitänyt.

SM:n muotoilulle tunnusomaiset kuusi ajovaloa sijaitsevat lasilevyn takana. Kaksi ajovaloista vieläpä kääntyy ohjauksen mukana. Vaikka auto onkin ulkomitoiltaan melko kookas auto, on tilankäyttö suorastaan amerikkalaisen tuhlailevaa. Takakontti on pieni, jota ei yhtään auta se, että DS:lle tyypilliseen tapaan raideväli on takana kapeampi kuin edessä. Toisaalta se mikä käytännöllisyydessä menetetään, se auton näyttävän persoonallisessa ulkonäössä voitetaan. Myös sisältä auton ohjaamo penkkeineen ja kojelautoineen näyttää ajalleen varsin modernilta. Kuten niin monen muun isommalla moottorilla varustetun auton kohtalo oli 70-luvun alussa jäädä nousevan öljykriisin jalkoihin. Vain noin 13.000 valmistettua SM:ää pitää huolen ettei tarvitse olla Houdini ennustaakseen, että näiden tyyliniekkojen hinnalla on tulevaisuudella vain yksi suunta edessään.