Elämyskoeajo: Ferrari Portofino

Ferrari Portofino

Viime syksynä Frankfurtin autonäyttelyssä esitelty Ferrari Portofino korvaa vuosina 2008–2017 valmistetun Ferrari Californian ja se jatkaa samalla linjalla, eli kyseessä on etumoottorinen 2+2 paikkainen urheiluauto, jolla voi hyvällä säällä ajaa myös katto auki.  Ferrari Portofino on saanut nimensä Italian Rivieralla sijaitsevan kuvankauniin kalastuskylän mukaan, joka tarjoaa myös loisteliaan lomakohteen maksukykyisille turisteille.

Portofino on edeltäjäänsä California T -mallia kevyempi, jäykempi, tehokkaampi ja nopeampi. Sukunäkö on ilmeinen, mutta esimerkiksi keulan ilme on selvästi hyökkäävämpi. Portofinon muotoilu on huippuunsa hiottua ja mitä pidempään autoa jää katselemaan, sitä paremmalta se näyttää. Autosta on hyvin vaikea löytää mitään kohtaa, josta voisi pahoittaa mielensä – se on kuin taideteos.


Eleganttia suorituskykyä

Portofinon keulilla ärjyy 3,9 litrainen turboahdettu V8-moottori, joka tuottaa kuljettajan käyttöön 441 kW (600 hv) ja 760 Nm vääntöä kierroksilla 3 000 – 5 250 r/min. Se kiihtyy tarvittaessa 3,5 sekunnissa 0-100 km/h ja huippunopeus saavutetaan vasta pitkällä kotimaisten nopeusrajoitusten tuolla puolen, 320 km/h. Ratista löytyy ajotilan valintakytkin, jossa vaihtoehdot Comfort, Sport ja ESC off, mutta autoliikkeen edustajan suosituksesta ja itsesuojeluvaiston kolkuttelusta johtuen, suoritimme koko koeajon Comfort -asetuksella.

Kun alla on Ferrari, jossa on 600 hevosvoimaa, on sanomattakin selvää, että sen tehovarat ja ajo-ominaisuudet riittävät huimiin suorituksiin. Mutta, se mikä todella yllätti, oli auton erittäin rauhallinen ja hienostunut käytös normaaliajossa. Comfort-asetuksella Portofinon rattiin uskaltaisi päästää vaikka anopin tai isoäidin. Kaasua normaalisti (rauhallisesti) painettaessa Portofino ei hyökkää ärhäkkäästi, vaan lähtee liikkeelle elegantisti kuin suurempi edustusluokan sedan. Se ohjautuu hienosti myös uraisella tiellä ja alusta on kaikkea muuta kuin kova ja epämukava. Portofinolla pitkänkin matkan taittaminen olisi varmasti mieluisa kokemus.

Mutta, Comfort-asetuksesta huolimatta, kun kaasun painaa pohjaan, niin silloin alkaa tapahtua suuria asioita. Porftofino ampaisee sellaiseen kiihdytykseen, että digitaalisen nopeusmittarin numerot vilisevät silmissä ja huipputarkka automaattinen laatikko vaihtaa isommille pykälille reippaan diskomusiikin tahdissa. Nopeus nousee niin nopeasti, että liikenneturvallisuuden nimissä ja kortinmenetyksen pelossa, on pakko hellittää jalkaa kaasulta.

Portofinon äänimaailma on yhdellä sanalla miellyttävä. V8-moottori kehrää hienostuneesti ja pakoäänet eivät pyri normaalissa ajossa, ja Comfort-asetus päällä, näyttelemään pääosaa. Reippaammassa ajossa vapaavirtausputkisto osaa toki ärjyä tuttuun Ferrari tyyliin, joten mikäli haluaa erottua kunnolla, niin Sport-tila päälle ja pienempää pykälää silmään.

Tyylikäs myös sisältä

Sisustan materiaaleihin ja väreihin on mahdollista vaikuttaa autoa tilattaessa. Koeajoautossa oli yhdistelty sporttisen tyylikkäästi punaista ja mustaa nahkaa, ja autoon istuessa tunsi tuoksusta, että kuljettajaa ympäröivä nahka on parhaasta päästä. Moderni kojelauta sisältää äkkiseltään katsottuna paljon kaikkea, mutta tärkeimmät toiminnot ovat kuitenkin helposti löydettävissä. Hieman yli 10-tuumainen kosketusnäyttö on laadukas ja käyttöliittymä on selkeä.

Ratin takana mittaristoa hallitsee suuri analoginen kierroslukumittari, jota täydentää kaksi pienempää infonäyttöä, mistä näkyy oleellista tietoa autosta ja navigaattorin opastenäyttö. Normaalin vaihdekepin sijaan keskeltä löytyy kolme painiketta: R, Auto ja Launch. Ensimmäisellä pääsee taaksepäin, toisella eteenpäin ja kolmannella liikkeelle kuin hauki rannasta. Automaatti hoitaa tehtävänsä moitteetta, mutta mikäli kuljettaja haluaa hämmentää pykäliä, on se mahdollista tehdä ratin takana sijaitsevista reilunkokoisista läpyskävaihtimista.

Kylmästä lämpimään ja toisin päin

Portofino soveltuu hienosti myös kylmän pohjolan vaihteleviin säihin, sillä se muuntautuu napin painalluksella kovakattoisesta coupésta avoautoksi ja toisin päin. Katon avaaminen tai sulkeminen kestää vain reilut 15 sekuntia ja mekanismi toimii äänettömän upeasti. Avautuva katto pakkautuu siististi tavaratilaan, jolloin se toki verottaa jonkin verran tavarankuljetuskapasiteettia, mutta ollessaan ylhäällä, retkieväille löytyy lähes 300 litran tilat.

2+2 paikkaisessa urheiluautossa takapenkki ei yleensä ole suuren suuri, mutta Portofinon takapenkkitila on kuitenkin kasvanut Californiaan verrattuna viisi sentimetriä. Takapenkillä mahtuu istumaan katto kiinni teini-ikään asti ja sen jälkeen katto avattuna hieman pidempikin.

Katso miten upeasti Portofinon kattomekanismi toimii:

Verottaja kiittää, vai kiittääkö?

Ferrari Portofino on merkin edullisin vaihtoehto, mutta silti edullisuus ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen, kun katsoo auton hintalappua. Portofinon hinnat alkavat 346 456 eurosta ja koeajoyksilön hinta lisävarusteineen oli 428 546 euroa veroineen.

Mutta, tällaisen auton hankkiminen ei välttämättä vaadi lottovoittoa, sillä auto on mahdollista hankkia kohtuullisemmin leasingilla. Suomen suurimman urheilu- ja luksusautokaupan Luxury Collection Automobilesin mukaan, auto voidaan hankkia leasingilla esimerkiksi kahdeksi vuodeksi, jolloin autoveroa maksetaan vain leasing-sopimuksen ajalta. Lempäälän liikkeen johtaja Esa Schroderus kertoo, että leasingin suosio on ollut huima ja liike on myynyt tänä vuonna leasingilla jo viisikymmentä yli 200 000 euroa maksavaa luksusautoa.

Luxury Collection Automobiles myy urheilu- ja luksusautoja myös Suomen rajojen ulkopuolelle, jolloin ostajan ei tietysti tarvitse maksaa autoveroa Suomeen. Ferrari Portofinon alkaen hinta ilman veroja on 168 000 euroa, joten autossa on erilaisia veroja peräti 178 456 euroa. Mikäli kotimaisella ostajalla on mahdollista rekisteröidä auto ulkomailla, sillä on kuitenkin mahdollista ajaa laillisesti Suomessa 77 päivää vuodessa, eli käytännössä koko kesän!

Ferrari Portofinon koeajo oli erittäin mieluisa kokemus. Se jätti toimittajaan pesussa lähtemättömän vaikutuksen ja pienen ajatuksen takaraivoon – ehkä jonain päivänä…