Helsingistä Ouluun 170 km/h:n keskinopeudella ja repsikan paikalla Henri Toivosen kartanlukija – ”Mini” Lundqvist teki Suomen Cannonballit heinäkuussa 1981 liidulla naamioidulla Camarolla

Nopeusennätysten kokeileminen pitäisi jättää suljetuille alueille, mutta aina näin ei ole maltettu tehdä. Suomen maanteillä sai päästellä vielä 1970-luvun alkupuolella asti niin lujaa kuin uskalsi, ja kaikki eivät luopuneet tästä tavasta vielä vuosikymmentä myöhemminkään.

Camaro Cupin ja rallicrossin väriläiskänä 1970- ja 1980-luvuilla tunnettu Torbjörn ”Mini” Lundqvist oli kuuluisa raskaasta kaasujalastaan myös kilparatojen ulkopuolella, ja niinpä mies ilmoitti kerran saapuneensa Hangosta erääseen Esson baariin vain tunnissa. Lundqvistin kaverit eivät nielleet juttua ihan helpolla, koska se olisi tarkoittanut hulppeaa 150 km/h:n keskinopeutta. Asiasta syntyi sen verran iso riita, että sen ratkaiseminen vaati jo vedonlyöntiä.

Vedonlyönnin kohteeksi haluttiin niin pitkä matka, että pelkällä tuurilla ei voisi onnistua. Niinpä reitiksi päätettiin Helsinki-Oulu, ja tarkaksi lähtöpaikaksi sovittiin Helsingin rautatieasema. Määränpää oli puolestaan Oulun keskustassa sijaitseva Hotelli Arina, jonne oli matkaa tasan 617 kilometriä. 150 km/h:n keskinopeudella suorituksessa olisi saanut kestää ainoastaan neljä tuntia ja seitsemän minuuttia. Hommaa hankaloitti vielä se, että ainoa moottoritieosuus oli Lahdentien alussa, ja Lahden sekä Jyväskylän ohitusteistä ei ollut tuolloin tietoakaan.


Vedonlyönnin potti kohosi lopulta 8000 markkaan, ja autona piti käyttää samaa vuoden 1972 Chevrolet Camaroa kuin Hangon rykäisyssä. Mahdollisten teknisten vikojen aiheuttamat kustannukset menisivät Lundqvistin omasta pussista, mutta miehen kaverit lupasivat sentään maksaa ennätysyrityksen bensat. Tankkaustauot olisivat vieneet liikaa aikaa, joten takaluukuun asennettiin kolme lisäsäiliötä. Niiden yhteistilavuus oli 180 litraa, ja tankkaus onnistui vauhdissa napista painamalla.

Lisätankit tekivät Camarosta hyvin takapainoisen, mutta auton ryhti säilyi sentään taka-akselille jo aiemmin asennetun ilmajousituksen ansiosta. Liikenteen haluttiin luonnollisesti olevan mahdollisimman hiljaista, ja lopulta ennätysyrityksen ajankohdaksi päätettiin heinäkuun viimeinen torstaiyö vuonna 1981. Lundqvistin viereen ajanottajaksi istahti Juha Paajanen, joka toimi tuolloin kovassa nousussa olleen rallitähti Henri Toivosen kartturina.

Camaroon tehtiin viimeinen päivitys vielä päivää ennen lähtöä. Rautakaupasta haettiin kuusi kiloa liitua, jolla auto naamioitiin valkoiseksi puskureita myöten. Lisäksi Suomen rekisterit vaihdettiin jenkkikilpiin lainvalvojien hämäämiseksi. Lähtö tapahtui yhden aikoihin yöllä Helsingin rautatieaseman ja Makkaratalon väliseltä suojatieltä, jonne Lundqvistin kaverit olivat kokoontuneet todistamaan suoritusta. Veekasi piti laittaa laulamaan vielä suunniteltuakin nopeammin, koska lähistöllä pyörinyt poliisin mustamaija alkoi osoittaa kiinnostusta jenkkikilpistä Camaroa kohtaan.

Startti tapahtui rallityyliin sekuntikellojen naksahtaessa. Matkavauhtina haluttiin pitää peräti 190 km/h, jotta vedonlyönti olisi ylipäätään mahdollista voittaa. Kaupunkien keskustoissa ja ohituksissa piti tietysti himmailla, mitä kompensoitiin painamalla välillä kaasu pohjaan asti. Matkalla tuli kuulemma ohitettua peräti 60 rekkaa, mutta baanan auetessakaan ei voitu ajaa jatkuvasti kaasu pohjassa moottorivaurioiden välttämiseksi. Kisavälityksillä varustetun Camaron huiput olivat Lundqvistin mukaan 210-213 km/h.

Matka meni muuten suunnitelmien mukaisesti, mutta Mäntsälän jälkeisessä kiristyvässä mutkassa raskaasti aliohjautuvan auton pyörät ajautuivat ulos asfaltilta. Kurvi oli kuitenkin tässä kohtaa jo lopussa, joten Lundqvist pystyi päästämään Camaron ”turvallisesti” pientareen puolelle. Toinen vaaranpaikka tuli hiekkaisen kiertotien siltatyömaan kohdalla, jonka Lundqvist havaitsi liian myöhään hurjan ylinopeutensa vuoksi. Jarrutus ei enää auttanut, joten mies heitti Camaronsa poikittain. Tästäkin selvittiin rallityylillä, ja sekuntiakaan ei kuulemma menetetty.

Lahden jälkeen aikataulua oltiin edellä minuutin verran, ja Jyväskylän jäätyä taakse etumatka oli kasvanut jo kuuteen minuuttiin. Tällöin Lundqvist tunsi olevansa jo voiton puolella. Oulun Hotelli Arinan edustalle päästiin niin kuin pitikin, ja Lundqvist juoksi välittömästi respaan soittamaan kavereilleen. He eivät meinanneet uskoa korviaan, koska matkaan oli tuhrautunut vain kolme tuntia, 37 minuuttia ja 42 sekuntia. Tavoiteaika oli siis alittunut peräti puolella tunnilla.

Keskinopeudeksi tuli hulppeat 170 km/h, eli Lundqvist voitti vedon komeasti. Emme silti suosittele kenellekään ennätyksen rikkomista, vaikka kyseessä olisivat minkälaiset panokset. Myös Lundqvist pystyi ottamaan paluumatkan paljon rauhallisemmin. Liitu pestiin ensin pois ja Suomen kilvet ruuvattiin takaisin autoon, minkä jälkeen Camaron nokka suunnattiin jälleen kohti Helsinkiä. Paluumatkassa vierähtikin sitten jo yli kuusi tuntia, ja Jyväskylässä pysähdyttiin jopa kahveille.