Hyvästit klassikolle – tutustuimme uuteen Land Rover Defenderiin Frankfurtin autonäyttelyssä

Maailman legendaarisimmista maastureista puhuttaessa vahva ehdokas kärkisijoille on Land Rover Defender. Auton taru alkoi jo vuonna 1948, mutta Defender-nimi tuli kuvioihin mukaan vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Lantikka kehittyi omaa tahtiaan muun maailman mukana, mutta mutkaisilla alumiinipelleillä ja erillisellä rungolla varustetun ikonin tunsi aina omaksi itsekseen. Alkuperäisen Defenderin loppu koitti muutama vuosi sitten, kun jo ikuiseksi luultu automalli ei enää täyttänyt uusimpia päästö- ja turvallisuusmääräyksiä.

Intialaisen Tatan omistuksessa oleva Land Rover on siitä asti kehittänyt kuumeisesti seuraajaa legendalleen. Täysin uudesta Defenderistä on jo nähty lukuisia kuvavuotoja, ja nyt koko komeus tuotiin Frankfurtin autonäyttelyn parrasvaloihin. Traditionalistien kello viiden teet voivat mennä väärään kurkkuun jo uutuuden valmistuspaikan vuoksi, joka on Ison-Britannian sijasta Slovakia. Juuri mikään muukaan ei ole autossa ennallaan, mutta kyseessä on edelleen pesunkestävä maasturi.


Frankfurtissa nähtiin sekä pitkä 110-korimalli että lyhyempi kaksiovinen versio, joka tunnetaan tuttuun tapaan 90-nimellä. Niistä ensimmäisenä ehtii ensi keväänä myyntiin 5+2-tyyppisellä istuinjärjestelyllä varustettu 110, ja 90:n sekä ammattikäyttöön suunnattujen mallien vuoro koittaa myöhemmin ensi vuoden kuluessa. Uusi Defender on tehty itsekantavalle täysalumiinirakenteelle, joka tottelee D7x-nimeä. Uusi rakenne mahdollistaa kuulemma Land Roverin historian jäykimmän korin, joka on tässä suhteessa kolme kertaa parempi kuin erillisen rungon varaan tehdyt perinteiset ratkaisut.

Defenderissä on nyt myös erillisjousitus joka pyörässä, kaksinopeuksinen alennusvaihde ja tietysti jatkuva neliveto. Vetokykykin on kasvanut täysin uuden perusrakenteen myötä, ja se on parhaimmillaan 3720 kiloa. Maavaraksi kerrotaan 291 milliä, ja lähestymis-, ylitys- sekä jättökulmat ovat 38, 28 ja 40 astetta. Maksimikahluusyvyys on puolestaan 900 milliä, joten auton maasto-ominaisuuksien pitäisi edelleen olla enemmän kuin kunnossa.

Pienet korinylitykset näkyvät myös ulospäin, ja kattoikkunat, sivulle aukeava takaovi sekä peräpeilissä komeileva varapyörä ovat tallella uudessakin painoksessa. Muuten muotoilua voisi kuitenkin luonnehtia lähes futuristiseksi. Ledivalot loistavat niin nokalla kuin perässäkin, ja massiiviset etulokasuojat kattavat suuren osan koko auton keulasta. Vannevalikoima ulottuu 18-tuumaisista peltivanteista 22-tuumaisiin alumiinikiekkoihin saakka, ja koriin saa arvokkaan oloisia mattapintaisia metallisävyjä.

Sisustakin on kuin aikahyppy tulevaisuuteen vanhaan Defenderiin verrattuna. Mittaristo on digitaalinen, ja sitä täydentävät kojelaudan keskiosan kosketusnäyttö sekä tuulilasin heijastusnäyttö. Monissa toiminnoissa on etäpäivitysmahdollisuus, ja suurin osa napeista on uhrattu digitaalisuuden alttarilla. Säilytystiloihinkin on panostettu, ja keskikonsoliksi tarjotaan useita eri vaihtoehtoja. Etuistuinten väliin on saatavilla lisäpenkki, joka toimii myös käsinojana sekä säilytyslokerona. Lisäksi lyhytakseliväliseen malliin saa täyspitkän kangaskaton luomaan lähes avoautofiilistä. Pitkässä versiossa tilaa riittää mukavasti myös takapenkillä, mikä tuli testattua näyttelyssä.

Maastoajoa helpotetaan monenlaisilla säätömahdollisuuksilla, ja auton kulkua maastossa voi seurata kameroiden avulla. Tarjolla on myös monia ajoavustimia mukautuvasta vakionopeudensäätimestä kaistavahtiin ja liikennemerkkien tunnistukseen asti. Varustetasot ulottuvat perusmallista First Edition -pakettiin, ja niitä on yhteensä saatavilla kuusi erilaista. Pellin alle saa puolestaan kaksi bensaturboa ja kaksi dieseliä.

Jo P300-nimisessä perusbensamallissa on 300 heppaa kaksilitraisen nelosturbon ansiosta. P400 pistää vielä paremmaksi kolmilitraisen turbokuutosen ja 48 voltin sähköjärjestelmän mukanaan tuoman sähköisen ahtimen myötä. Tällöin potkua on jo 400 hevosvoimaa, jolloin maasturi pinkaisee nollasta sataan vain 6,1 sekunnissa. Molempien bensakoneiden yhteydessä käytetään ZF:n kahdeksanpykäläistä automaattia. Dieselit ovat puolestaan kaksilitraisia turbonelosia, joiden voimavarat kirjataan 200 ja 240 hevosvoiman lukemiin. Tehokkaampi bensamoottori on jo nyt mieto hybridi 48 voltin tekniikan ansiosta, mutta ensi vuonna tulossa on vielä oikea pistokehybridikin.