Itäblokki Teslalla osa 12: Tatra

Lataustauon jälkeen akku ja ukko olivat valmiina Tatran ylitykseen. Arvoin kartan kanssa moneen kertaan, koska Tatran yli pääsee useampaakin näköalareittiä. Aluksi suunnittelin yöpyväni Zakopanessa, mutta aikataulurealismi puuttui peliin: jotta ehtisin kotiin perjantaiksi olisi pakko ajaa pidemmälle. Määränpää olisi ensin tuttu Katowicen Supercharger, ja siitä jatkaisin fiiliksen mukaan sopivaan yöpaikkaan. Viimeiseen yön nukkuisin lataustauoilla – näin maksimoidaan laatuaika kohteissa!

Tatran huiput odottavat Popradissa lataavaa Teslaa. KUVA: Joose Luukkanen

Reittisuunnittelu perustui lukuisiin nettisuosituksiin. Ajaisin ensin länteen ja nousisin Liptovska Maran tekojärven pohjoispuolelta ylös vuoristoon. Huipulta laskeuduttuani koukkaisin takaisin etelään Oravan linnalle. Linnan nähtyäni jatkaisin vielä pätkän matkaa etelään, kunnes ylittäisin Tatran pikkuteitä Oravan huipun ohitse. Aikamoista siksakia, mutta maisemat olisivat parhaasta päästä ja Illalla olisin silti Puolassa.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-moottoritie
Vielä viimeinen pätkä moottoritietä. Jatkamalla suoraan Popradista pohjoiseen olisi päässyt suorinta tietä Puolaan maan korkeimman vuoren Gerlachovský štítin vierustaa, mutta reittini kiertelisi korkeuksissa vähän pidemmän matkan. KUVA: Joose Luukkanen

Maisemat moottoritien varressa paranivat entisestään, kun valkohuippuiset vuoret valtasivat kilometri kilometriltä entistä suuremman osan horisonttia. Ajoin 50 km isoa tietä, ja nousin rampilta Liptovsky Mikulasin kohdalla. Tie seurasi ensin tekojärven pohjoisrantaa, kunnes kaartoi kohti pohjoiseen kohti jyrkkiä rinteitä. Maisemat muuttuivat mahtaviksi mutkien kiriestyessä.


Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Tatraland
Liptovska Maran rannalla on lukuisia ajanviettopaikkoja. Tässä jonkin sortin huvipuisto. KUVA: Joose Luukkanen

Maaliskuussa lunta oli vielä monin paikoin tien varressa, vaikka asfaltti olikin sulaa koko matkan. Penkkojen paksuudesta päätellen paria viikkoa aiemmin täällä oli ollut vielä täysi talvi. Muita kulkijoita ei paljoa näkynyt, ja mietin mielessäni kuinka monta karavaanaria näihin mäkiin kesäsesongin aikana hyytyy. Nyt sain sain vetää kaffet kaikessa rauhassa vuorenharjanteen taukopaikassa. Mahtavat näkymät!

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-2
Ylämäkeen noustessa alkoi luntakin löytyä, vaikka ajoin etelärinnettä. KUVA: Joose Luukkanen

Matka jatkui alamäkeen, ja sähköauto osoitti hyvät puolensa vuoristo-olosuhteissa. Jarrujen ylikuumenemista ei tarvinnut pelätä parinkymmenen kilometrin alamatkalla, koska sähkömoottori toimi nyt generaattorina akkua täyttäen ja vastasi jarrutuksesta. Teslan regen on erittäin voimakas, ja 60 kW jarrutusteho (=latausteho) riittää jyrkkäänkin mäkeen. Kun käännyin kohti etelää Podbielissä, oli akussa muutama prosentti enemmän varausta kuin vuorenhuipulla – käytännössä sain ylämäessä kuluneen energian takaisin.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-3
Liptovska Maran tekojärvi näkyy kauas, laakson toisella puolalla on Matala Tatra. Liptovska Mara on rakennettu vuosina 1965-1975 estämään Vah-joen tulvia ja tuottamaan samalla sähköä. Tekojärvi on 22 km2 suuruinen ja 45 metrin syvyinen. Rakennustöiden alta siirrettiin 9 kylää ja rautatie. KUVA: Joose Luukkanen

Oravan linna on rakennettu jyrkän, 112 metriä Oravajoen pinnasta kohoavan vuorenhuipun päälle, ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vuorella on ollut puurakenteinen linnoitus jo mongolien sotien aikaan 1240-luvulla, ja kivilinnan rakennustyöt aloitettiin 1200-luvun lopulla. Alunperin pieni linna sijoittui aivan kukkulan laelle, ja laajeni siitä vuosisatojen kuluessa alaspäin. 1500-luvulla linnaan rakennettiin mukavat ja ylelliset asuintilat, ja samalla muureja ja puolustuslaitteita vahvistettiin turkkilaisten uhan vuoksi.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Orava
Oravan linna on seissyt mäen päällä vuosisatojen ajan. Vasemmalla sijaitseva osa on kaikkein vanhin (1200-luvulta), ja siitä linna on vähitellen laajentunut alaspäin. Oikealla näkyvä kappeli on rakennettu 1600-luvulla. KUVA: Joose Luukkanen

Oravan Linna toimi pitkään Thurzon suvun asuinpaikkana, ja 1600-luvulla linnaa pidettiin hyvässä hoidossa. Linnaan rakennettiin entistä mukavampia asuintiloja, ja ajanmukaisesti se sai oman kappelin isännän taivaaseenpääsyä helpottamaan. 1700-luvulla linnan merkitys väheni, eikä siellä enää asuttu pysyvästi. Vuonna 1800 tulipalo tuhosi linnan.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-4
Normitie Tatralla: vasemmalla pystysuoraa seinämää, oikealla pudotus rotkossa virtaavaan jokeen. Kamera ei kykene tallentamaan korkeuseroja. KUVA: Joose Luukkanen

Nykyisin Oravan linnassa toimii maan vanhin museo, joka on peräisin peräti 150 vuoden takaa. Museo avattiin 1868, ja nykyisin esillä on taidetta, aseita ja arkeologisia löytöjä. Minä sain jälleen oppitunnin googlen epäluotettavuudesta, kun luulin linnan olevan auki klo 17 saakka. Tietenkin se meni maaliskuussa kiinni jo 15:00, vähän ennen saapumistani paikalle. Tänne joutuu koukkaamaan sitten toisen kerran.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-1
Tatran rinteet ovat tehometsätalouden piirissä. Hakkuuaukeita oli joka paikassa. KUVA: Joose Luukkanen

Oravin ohi kulkeva tie E77 (Slovakiassa tie numero 59, Puolassa numero 7) olisi vienyt suoraan Puolaan, mutta jatkoin matkaa vielä lounaaseen. Vatsa ilmoitti välipala-ajan koittaneen, joten Dolny Dubinissa poikkesin Lidlin paistopisteelle. Ulkomaankilvissä oleva Tesla lähikaupan parkkipaikalla ei tainnut olla ihan jokapäiväinen näky uteliaiden määrästä päätellen.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Lunta
Tie alkoi kaventua Oravin huippua kohti ajaessa. KUVA: Joose Luukkanen

Matka jatkui ja käännyin Parnican kohdalla pohjoiseen. Ajoin Zazrivan ohi pohjoiseen pitkin kapeaa tietä. Maalaiskylät näyttivät erilaisen puolen Slovakiaa – talot olivat rähjäisiä, traktorit vanhoja, ja elintaso selvästi kaupunkeja matalampi. Jos kontrasti jo Bratislavan ja Kosicen välillä on huomattava, niin Kosicen ja vuoriston kylien välinen kontrasti on valtava.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Jumissa
Mutkan jälkeen odotti umpihanki. Aurattu osuus vain päättyi. KUVA: Joose Luukkanen

Nousu jyrkkeni ja tie kapeni Havranian kylän jälkeen. Sulan asfaltin osuus väheni ja mietin mielessäni miten tässä käy. Vaikka oltiin etelärinteessä, niin lumi vei voiton: mutkan takana odotti puolen metrin umpihanki ja matka tyssäsi siihen. Ei muuta kuin takaisin.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Laskeutuminen
Vuorilla ajaessa ei aina tiedä onko edessä ylä- vai alamäki, vai sittenkin tasaista. Kulutusmittari paljastaa totuuden. KUVA: Joose Luukkanen

Kiertotie aiheutti usemman kymmenen kilometrin lisämatkan. Jos olisin tuoreempi sähköautoilija, olisi rangeahdistus iskenyt varmasti; onneksi kuitenkin kokemuksesta tiesin, että ajotietokoneen ennustama -8% akkua Superchargerille saavuttaessa oli helppo kääntää plussalla reilun 150 km matkalla. Tesla kun ei tiennyt, että ampeerijalka olisi joka tapauksessa kevyempi, ja navigaattorin ehdottamien moottoriteiden sijaan ajaisin rauhallisempia maisemareittejä.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Oscadnica
Oscadnicassa tie nousi jyrkästi vuoristoon. Kannatti koukata. KUVA: Joose Luukkanen

Palasin tielle 583 ja jatkoin matkaa länteen. Käännyin taas ylös vuorille Stara Bystrican suuntaan tielle ja taas oli mäkeä edessä. Vuoristoon alkoi jo tottua, kunnes päätielle hetkeksi palattuani käännyin Oscadnican mäkeen. Tie oli jyrkkää Velka Racan talviurheilukeskusta lähestyessä, ja onneksi pystyin vielä ihailemaan maisemia illan jo hämärtyessä.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Ruuhka
Pienissä kylissä syntyi välillä ruuhkia, kun ohi ei muka mahtunut… KUVA: Joose Luukkanen

Ajoitus osui oikeastaan aika nappiin, koska hämärä saapui juuri laskeutuessani moottoritietä Puolan puolelle. Loppumatka menikin rekkajonossa rauhallisesti ajaen, ja moottoritien lopulta auetessa lähempänä Katowicia pystyin pitämään normaalia marssivauhtia 85% ladatun akun riittäessä enemmän kuin mainiosti noin 350 km taipaleeseen.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Puolaa-kohti
Illan pimentyessä laskeuduin Puolaan autonkuljetusyhdistelmän peesissä. Sähköauto osoitti taas hyvät puolensa, kun regen täytti akkua jyrkkää mäkeä laskiessa, eikä jarrupolkimeen tarvinnut koskea. KUVA: Joose Luukkanen

Katowicessä oli edessä pidempi lataustauko, joka sujui tutuksi tulleessa Burger Kingissä. Majapaikkaakaan minulla ei vielä ollut, joten sekin oli syytä hankkia samalla. Katowiceen en halunnut jäädä ja Varsovaan oli turhan pitkä matka, mutta tunnin ajomatkan päästä löytyi täydellinen kohde – Itäblokin reissun kruunaisi majoittuminen ihka aidossa neukkulähiössä Chestochowassa.

Jokamies-Itäblokki-Teslalla-Tatra-Reitti
Lopullinen reitti kiemurteli pitkin pikkuteitä ja oli maisemiltaan 10/10. Tatran ylitykseen on lukuisia muitakin vaihtoehtoja, ensin harkitsin reittiä suoraan Popradista pohjoiseen ja siitä Zakopaneen. KUVA: Google maps