Jokamies New Yorkissa – tutustuimme Enterpriseen

Kun Usa voitti kilpajuoksun kuuhun vuonna 1969 niin kustannuksista ei piitattu, koska tärkeintä oli voittaa Neuvostoliitto. Kertakäyttöisten kuurakettien jälkeen tarve edullisemmalle kulkupelille oli ilmeinen, koska avaruuslentojen yleistyminen nähtiin itsestäänselvyytenä. Kiertoradalla käynti olisi arkipäivää, Kuussa olisi tukikohtia ja Marsin valloittaminen olisi seuraava luonnollinen askel. Ajateltiin, että USA valloittaisi punaisen planeetan hyvällä tuurilla jo 1980-luvulla, mutta joka tapauksessa viimeistään vuosisadan loppuun mennessä.

Jokamies Enterprise - Space Shuttle concepts
Mielikuvitus lensi avaruussukkulan hahmotelmissa. KUVA: Nasa

Silloinen presidentti Richard Nixon käynnisti STS-ohjelman (Space Transportation System) jolla oli kolme kunnianhimoista tavoitetta. Sen alla suunniteltaisiin avaruusasemamoduli, joista voitaisiin koota helposti sekä Maata että Kuuta kiertäviä 50-100 hengen pysyviä avaruusasemia. Sinne kulkemisesta huolehtisi avaruussukkula, joka veisi sekä astronautteja että rahtia maasta kiertoradalle. Avaruudessa taas käytettäisiin avaruushinaajia, jotka voisivat kuljettaa rahtia eri kiertoratojen välillä, ja perinteisten kemiallisten rakettien rinnalla palvelisi myös ydinkäyttöinen avaruusukkula etenkin planeettojen välisillä pidemmillä siirtymillä.

Jokamies Enterprise - avaruushinaaja
Hahmotelma avaruushinaajasta. Pikku hinaaja kuljettaisi rahtia eri avaruusalusten ja -asemien välillä. Sukkulan muodoissa deltasiipineen on jo jotain tuttua… KUVA: Nasa

Niinhän siinä kävi, että kongressi pisti rahahanat kiinni tähdellisempien rahareikien takia ja Nixon veti henkselit yli kaikelta muulta paitsi avaruussukkulalta. Senkin kohdalla nipistettiin uudelleenkäytettävyydestä ja päädyttiin käyttämään Apollo-ohjelmasta tuttua tekniikkaa siellä missä mahdollista. Ydinraketit jäivät odottamaan aikoja parempia ja toimintakykynsä osoittanut NERVA-ydinmoottori (Nuclear Engine for Rocket Vehicle Application) laitettiin hyllylle säästökuurin seurauksena.


Jokamies Enterprise - North American Rockwel _P333
North American Rockwellin ehdotus sukkulaksi voitti kilpailutuksen. Vuoden 1969 luonnoksessa myös kantoraketti olisi ollut uudelleenkäytettävä. KUVA: Nasa

Avaruussukkulaksi tarjottiin neljää eri vaihtoehtoa, joista voittajaksi valittiin North American Rockwellin konsepti vuonna 1972. Raha ratkaisi: Lockheedin näkemys tyrmättiin liian monimutkaisena ja kalliina, ja McDonnell Douglasin ehdotus kärsi teknisistä haasteista. Grummanin suunnitelmaa pidettiin muuten parhaana, mutta hintapaineiden vuoksi se jäi kakkoseksi, eli kyseessä oli normi kilpailutus.

Grumman shuttle concept
Grummanin ehdotuksessa myös kantoraketin ohjaimissa olisi ollut pilotti. Polttoainesäiliöitä lukuunottamatta koko alus olisi ollut uudelleenkäytettävä. KUVA: Smithsonian institute

Ensimmäiset testit

Enterprise valmistui 1976 testikappaleena, jolla testattaisiin sukkulan rakenteen kestävyyttä käytännön oloissa sekä sen aerodynamiikkaa ja ohjattavuutta ilmakehään paluun aikana. Sukkulan nimeksi piti alun perin tulla Constitution, mutta innokkaiden Star Trek fanien masinoinnin ansiosta Nasan oli pakko nimetä se Enterpriseksi. Enterprisen ei ollut testivaiheessa tarkoitus käydä lainkaan avaruudessa asti, ja se kuljetettiin yläilmoihin erikoisvalmisteisen Boeing 747:n katolla. Enterprisessa ei siksi ollut lainkaan moottoreita tai lämpösuojia.

Jokamies Enterprise - sukkula luonnos
Lopullinen kuva sukkulasta, uudelleenkäytettävyys sai jäädä. Kaksi kantorakettia nostavat sukkulan avaruuteen, jonka jälkeen ne tuhoutuvat ilmakehässä samoin kuten polttoainesäiliö. Uudelleenkäytettävää kantorakettia saatiin odottaa vuoteen 2015 saakka, jolloin SpaceX:n Flacon 9 laskeutui onnistuneesti lennon jälkeen. KUVA: NASA

Ensimmäinen avaruuteen saakka päässyt sukkula oli Columbia, joka lensi neitsytlentonsa huhtikuussa 1981. Kahden vuoden ajan jatkuneiden testien jälkeen myös Enterprise oli tarkoitus rakentaa avaruuslentokelpoiseksi, mutta testien aikana tehtyjen lukuisten muutosten vuoksi oli halvempaa rakentaa kokonaan uusi sukkula, Challenger, joka lensi ensimmäisen kerran vuonna 1983.

Jokamies Enterprise - sukkula
Sukkula on livenä iso! Runko on kömpelö ja kantikas, ja siivet kokoon nähden erittäin pienet. Miten tämä möhkö on voinut lentää? Runko on päällystetty lämpösuojatiilillä, joiden irtoaminen aiheutti Columbian tuhon. KUVA: Joose Luukkanen

Challenger tuhoutui ensimmäisessä vakavassa sukkulaonnettomuudessa 28.1.1986. Alus räjähti lennettyään vain minuutin ja koko miehistö menehtyi. Ikinä ei saada tietää selvisikö miehistö elossa mereen iskeytymiseen saakka; joka tapauksessa ainakin osa heistä selvisi itse räjähdyksestä vankan ohjaamon ansiosta (on muuten mahtanut olla metka 2:45 minuutin mittainen matka jos ei ole valot sammuneet, koska ohjaamo jatkoi pamauksen jälkeen matkaansa ballistisella radalla ensin 5 km verran ylöspäin ennen 20 km putousta ja syöksymistä 330 km tuntinopeudella mereen). Sukkulalennot keskeytettiin tutkinnan ajaksi, mutta ohjelma jatkui. Enterprise oli taas päivityslistalla, mutta tälläkin kertaa päätettiin tehdä Challengerin korvaajaksi kokonaan uusi sukkula, Endeavour.

Kaikkiaan viisi avaruussukkulaa on käynyt avaruudessa asti, ja harmillisesti myös toinenkin tuhoutui onnettomuudessa. Sukkulaohjelman loppuessa 2011 rivissä seisseet kolme sukkulaa museoitiin ja ovat yleisön nähtävillä eri puolilla Amerikkaa. Seuraavat matkat tarjoaisikin Venäjän poika…

Sukkula Enterprise Columbia Challenger Discovery Atlantis Endeavour
Ensilento 1977 1981 1983 1984 1985 1992
Tuhoutui 16.1.2003 28.1.1986
Viimeinen lento 1977 2011 2011 2011
Avaruudessa vietetty aika 300 päivää 63 päivää 365 päivää 306 päivää 296 päivää
# maan ympäri 4808 995 5830 4848 4671
Lentojen määrä 28 10 39 33 25
Sijainti Intrepid museo, New York Steven F. Udvar-Hazy Center, Virginia Kennedy Space Center, Florida California Science Center, Los Angeles

Avaruuden sijaan suoraan museoon

Enterprise ei lopulta päässyt lainkaan avaruuteen. Se museoitiin marraskuussa 1985 kun kävi selväksi, ettei sitä kannattanut päivittää operatiiviseen käyttöön. Käyttökelpoiset komponentit irroitettiin ja hyödynnettiin muissa sukkuloissa ennen siirtämistä Yhdysvaltain valtion rahoittamalla koulutus- ja tutkimuslaitokselle Smithsonian-Instituutille Washingtoniin. Vuonna 2011 Enterprise siirtyi Intrepidin museoon, jossa se on sijoitettu omaan halliinsa.

Space_Shuttle_Enterprise_delivered_to_the_Intrepid_Museum
Enterprise saapui Intrepidin peräkannelle kesäkuussa 2012. Aluksi sukkulan suojaksi rakennettiin kevytrakenteinen paviljonki, joka rysähti alas samana syksynä hurrikaani Sandyn aikana rikkoen sukkulan sivuvakaajan. Uusi, tukevampi paviljonki valmistui kesällä 2013. Ei taideta Amerikassa lukea lapsille kolmea pientä porsasta kun näin nolosti kävi! KUVA: Nasa

Enterprisen lisäksi museossa on nähtävänä muutakin avaruusmatkailuun liittyvää tavaraa. Veli venäläinen on toimittanut paikalle Sojuz-kapselin, joka tuskin olisi enemmän voinut tuoda mieleen neukkutekniikan: yksinkertaista ja toimintavarmaa (sukkulaohjelman päätyttyä amerikkalaisten itsetunto lienee ollut koetuksella kun on jouduttu turvautumaan vanhan kilpakumppanin kalustoon miehitetyillä lennoilla). Lapsille on tasatunnein tarjolla opetusta aurinkokunnasta, eli englannintaitoisille tuholaisille kullanmuruille on puuhaa siksi aikaa kun iskä tutkii pääsisikö sukkulalla Venukseen asti.

Jokamies-Enterprise-Sojuz-kapseli
Sojuz-alus muodostuu kolmesta osasta. Huoltomoduli sisältää tekniset romppeet, miehistö oleskelee kiertoratamodulissa lennon aikana, ja kuvassa olevaan laskeutumismoduliin ahtaudutaan nousun ja laskun ajaksi. Kaksi muuta modulia irroitetaan ennen paluuta maahan ja tuhoutuvat ilmakehässä. Analogisen näköinen nappularivistö pistää miettimään miten ihmeessä alukset on saatu kiertoradalle ja takaisin turvallisesti ennen tietokoneaikaa! KUVA: Joose Luukkanen

Avaruussukkula osoittautui odotuksia paljon suuremmaksi ja oheiskilkkeineen nähtävää riittää täälläkin tunniksi-pariksi. Näyttelyhalli olisikin saanut olla pykälää suurempi, koska massiivinen sukkula täyttää sen kokonaan. Mainio kapistus tämäkin, ja yksi syy lisää vierailla Intrepid-museossa.

Enterprise viimeisellä lennollaan Manhattanin yllä. Uusi koti, Intrepid museo, näkyy keskellä laiturissa. KUVA: Nasa