Jurassic Parkin Ford Explorer on vuoden 1993 kuuluisimpia elokuva-autoja

Vuoden 1993 ehdoton elokuvatapaus ja erikoistehostepläjäys oli tietenkin Steven Spielbergin ohjaama Jurassic Park, joka aloitti melkoisen dinohysterian jatko-osineen ja oheiskrääsineen. Allekirjoittanutkin muistaa nähneensä elokuvan teatterin hämärissä yhdessä äitiliinin kanssa, kun ikä ei olisi yksinään vielä riittänyt moiseen hirmuliskoiluun. Paitsi tuolloin uututtaan mainostetut monikanavaäänet, myös tietokoneella luodut dinosaurukset olivat jotain ennen kokematonta. Monen nuoren ja vanhemmankin autodiggarin mieleen jäivät myös elokuvan Ford Explorerien saama runsas valkokangasaika.

Elokuvassa nähtiin myös dinopuiston henkilökunnan käytössä olleita kilpailevan valmistajan Jeep Wranglereita, mutta näitä harvempi muistaa Fordien varastettua huomion. Explorerit olivat koristeltu ysärivärikkäiksi puiston asiakkaita kuljettaviksi elämysautoiksi, jotka kulkivat sähkökiskoja pitkin dinoja kuhisevan trooppisen puiston halki kuin parhaimmallakin eläinsafarilla. Vaikka Explorerit päätyvätkin väkivaltaisesti riepotelluksi itse tyrannosaurus rexin toimesta, ei niissä elokuvassa menetä kukaan henkeään. Kovia kokevat autot ovat suorastaan tae lasten ja Sam Neillin esittämän palentologin selvitymiselle pitelemättömien dinojen kynsistä.


Todellisuudessa ironia on ollut melkoinen, sillä ensimmäisen sukupolven vuonna 1990 esitelty Explorer on kaikkea muuta kuin turvallisuudestaan tunnettu. Alkupään ennen faceliftiä malleille on kirjattu Yhdysvalloissa peräti 240 kuolemantapausta, ja noin 3000 vakavaa loukkaantumista Firestonen renkaiden ja Exlorerin yhdistelmässä, jossa auto on ääritilanne- tai onnettomuustilanteessa kaatunut. Ei siis ihme, että tyrannosauruskin keskittyy leffassa raatelemaan auton renkaita. Onkin jälkeenpäin vitsailtu, että edes leffan T-Rex ei olisi kelpuuttanut autoa itselleen!

Vaikka elokuvassa ei koskaan varsinaisesti ehditty esitellä Explorerin maasto-ominaisuuksia, ovat automallin kyvyt selvitä maastossa selvästi keskivertoa katumaasturia parempaa tasoa. Alkupään malleista oli tarjolla niin etuveto-, kuin nelivetoversiot. Mukavuuspuolen varusteisiin kuuluivat mm. ohjaustehostin, kasettiradiosoitin ja ilmastointi. Perusmallin koneena oli tarjolla 4-litran ruisku-V6, joka oli huomattava parannus Fordin aikaisempien Bronco-mallien polttoaineenkulutukseen. Kuutoskone naitettuna nelipykäläiseen automaattiin tarjosi 160 pollea, 175 km/h huiput ja nollasta sataan hieman yli 12 sekuntia. Ei loppujen lopuksi huono tulos autolta, joka painaa saman verran kuin jurakauden Diplodocus, jonka aerodynamiikkakin on suunnilleen samaa tasoa Explorerin kanssa.