Kirkkoherran entinen kylpyamme-Taunus kääntää katseita – upeasti entisöidyllä autolla ajetaan myös talvella

Bongasimme pari viikkoa sitten Lahdessa järjestetyssä Classic Motor Show’ssa 1960-luvun Ford Taunuksen, joka kiinnitti välittömästi huomion lähes virheettömällä olemuksellaan. Jututimme auton omistajaa, joka on Kangasalla asuva Juha Ojala. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita sekä auton historiasta että sen entisöinnistä.

Pyöreiden muotojensa vuoksi kylpyammeenakin tunnettu P3-korinen Taunus tuotiin markkinoille vuonna 1960, jolloin se oli suorastaan huippumoderni ilmestys aikalaistensa joukossa. Saksalaisen Uwe Bahnsenin piirtämät muodot olivat uraauurtavat, ja niiden avulla saavutettiin myös ennätysalhainen ilmanvastuskerroin. Tämän korimallin Taunus oli lisäksi yksi ensimmäisiä autoja, joissa oli kaarevat sivulasit. Radikaaleista linjoista huolimatta tekniikka oli varsin konservatiivista, ja se periytyikin suoraan 1950-luvulta. Fordilla oltiin valmiita satsaamaan muotoiluun, mutta tekniikan kohdalla budjetin rajat tulivat vastaan.


Ojalan Taunus 17M TS vuodelta 1964 on viimeisiä tämänkorisia, koska kulmikkaampi seuraaja esiteltiin vielä saman vuoden aikana. Auto on perusmallia arvokkaampi TS, jossa on myös hitusen enemmän tehoa. Tavallisen Tanen 1,8-litraisessa neloskoneessa oli vain 65 hevosvoimaa, kun taas TS:ssä on peräti 75 pollea. Lisähummat saatiin houkuteltua kaksikurkkuisen kaasuttimen avulla, ja varusteissakin on eroja perusautoon nähden. TS:ssä on nimittäin erilliset etupenkit, keskikonsoli, valo hanskalokerossa, meikkipeili pelkääjän puolen aurinkolipassa sekä takakontin valo.

Juha Ojala mieltyi kylpyamme-Taunukseen jo 15-vuotiaana, ja hän hankki sellaisen isänsä riemuksi ennen ajokortti-ikää. Taunuksella ajettiin arkiajot vuosina 1979-1984, ja 1990-luvun alussa auto otettiin vielä uudestaan aktiivikäyttöön pariksi vuodeksi. Lopulta rapistumaan päässyt auto myytiin pois, mutta Taunus-kuume jäi vaivaamaan Ojalaa. Hän päätti hankkia sellaisen uudestaan, kun lapsetkin olivat jo kasvaneet ja omaa aikaa alkoi taas olla. Lopullinen sysäys tuli Juha Ojalan pojalta, joka rohkaisi isäänsä ostamaan jälleen pitkään haaveilemansa Taunuksen.

Ojalan nykyinen yksilö oli alun perin joko Lahdessa tai Tampereella kirkkoherralla. Noilta ajoilta autossa on edelleen vanhat Hämeen läänin mustapohjaiset kilvetkin. Kirkkoherralta Ford siirtyi Lieksaan sekä Leppävirralle, ja sen jälkeen Taunus jäi seisomaan pitkäksi aikaa. Juha Ojala hankki auton omistukseensa syksyllä 2013.

Taunus käytiin täydellisesti läpi, ja se purettiin täysin atomeiksi. Ojala on pyrkinyt tekemään itse niin paljon kuin mahdollista, mutta koneistukset, maalaukset koritöineen ja verhoilut on kuitenkin teetetty muualla. Peltejä on oiottu mahdollisimman paljon kittaamisen sijasta, ja maalauskin suoritettiin samassa paikassa opinnäytetyönä. Naispuolisen maalarin oppi oli kaikesta päätellen mennyt hyvin perille, koska Taunuksen korityöt ja maalipinta ovat käytännössä virheettömät.

Väriksi valittiin Fordin alkuperäinen vihreä sävy, jonka sai jo 1950-luvun alun maapallo-Taunukseen. Juha Ojala olisi halunnut autoon vielä satiininmustan katon, mutta Taunuksesta tuli kuitenkin kokovihreä auton alkuperäisasun ja vaimon toiveen mukaisesti. Sisustakin on verhoiltu pitkälle alkuperäisen kaltaiseksi, mutta kangas ei ole aivan originaalia. Se on kuitenkin lähes samannäköistä alkuperäisen kuosin kanssa, ja oviverhoilutkin on tehty itse historiaa kunnioittaen.

Tähän Taunukseen on saatu yksilöllistä ilmettä pyöreillä nelivaloilla, jotka ovat paljon harvinaisempi näky kuin tavallisemmat soikeat umpiot. Pyöreät valot on lainattu Pohjois-Amerikan vientimallista, joka oli tuotu aikoinaan muuttoautona Suomeen. Jenkkiversiossa oli myös 12-volttiset sähköt, ja ne on tuotu tähänkin autoon starttimoottoria myöten.

Ojala kertoi, että Taunus oli varsin helppo entisöitävä auton yksinkertaisen ja selkeän tekniikan ansiosta. Fordin parissa vierähti silti pari vuotta, mutta sopu säilyi perheessä hyvin. Ojalalla oli vanhan Taunuksensa peruina monia osia valmiina, mutta aivan kaikkea ei löytynyt omasta takaa. Esimerkiksi maski sekä puskurit saatiin harrastajakavereilta. Virheettömän oloisia puskureita ei ole kromattu uudestaan, vaan ne ovat pitkään varastossa säilynyttä tehdasuutta tavaraa.

Turvallisuuden nimissä Tanen etuistuimille lisättiin myös kolmipistevyöt, ja matkustajan puoleinen sivupeilikin asennettiin autoon samasta syystä. Ojalan Taunus on ollut täysentisöinnin jälkeen ympärivuotisessa ajossa, mitä ei uskoisi auton lähes virheettömänä säilyneen ulkoasun vuoksi. Fordilla on kuitenkin ajettu talvisin vain kuivalla pakkaskelillä, jolloin Taunus ei ole päässyt altistumaan Suomen suolakeleille.