Kirveellä veistetty maailman ensimmäinen elektroniikkaihmeauto – Automaailman suuret flopit

Osa 10/10: Aston Martin Lagonda Series 2 (1976-1985)

Kun ajattelee vanhoja legendaarisia Aston Martineja mieleen hiipii ensimmäisten joukossa eräs hopeanharmaa kuuluisan, ja fiktiivisen englantilaisen agentin käytössä ollut automaailman suuri legenda. Kyseessä on tietenkin muotovalio nimeltä DB5, joka oli 60-luvun James Bond -elokuvien myötä luomassa valmistajalleen tänäkin päivänä tunnustettua ikonista mainetta. Tällaisen ajattoman tyylikkään, ja pyöreiden muotojen lomassa ei ensimmäisenä tule ajatelleeksi puhtaasti viivoittimen kanssa suunniteltua autoa. Aston Martin Lagondan toinen tuleminen DBS-pohjaisen ensimmäisen inkarnaation jälkeen olikin aikanaan melkoinen shokki, joka kohahdutti monellakin tapaa.

Auto oli täydellinen vastakohta edeltäjälleen, ja oikeastaan melkein mille tahansa aikansa autolle. Hieman yllättävästikin taloudellisissa vaikeuksissa piehtaroinut brittiläinen autofirma lähti leikkiin mukaan ”kerran vielä pojat”-asenteella, jossa haluttiin tahallaan kerjätä huomiota. Sitä todellakin irtosi, sillä William Townsin muotoilema auto oli tyylillisesti kuin ”taitettu paperi”, kuten tuolloin tavattiin sanoa. 70-luvulla vielä voimissaan olleisiin Colapullo-muotoihin verrattuna kyseessä oli eriskummallisen näköinen auto, ja myös varsin moderni, sillä laatikkomainen muotoilu yleistyi vasta 80-luvulla. Auton kojelaudan näytöt olivat toteutettu LED-tekniikalla, mikä tuntuu ajankohdan huomioiden melko käsittämättömältä. Auto osasi myös rajoitetusti puhua ääneen asioita, joten vertaus 80-luvun alussa ihmisiä innostaneeseen Ritari Ässän -autoon lienee enemmän kuin paikallaan.

Konehuoneessa pauhasi erittäin bensankipeä Chrysleriltä ostettu V8, joka modernisointiin vuosien varrella kaasutinkäyttöisestä ruiskuun janohalujen säilyessä miltei ennallaan. Hintalappu oli kuitenkin se, joka viimeistään räjäytti potin. Auto oli nimittäin ilmestymishetkellään maailman kolmanneksi kallein sedan-henkilöauto heti Rolls-Royce Silver Spirit / Silver Spurin ja Bentley Mulsannen jälkeen. Periaatteessa kaikki olisi voinut mennä hyvinkin, jopa kiisteltyä ulkonäköä myöden, mutta auton käyttövarmuus oli tuomittu epäonnistumaan. Neljä kertaa koko auton budjetin ylittänyt äärimmäisen monimutkainen elektroniikkajärjestelmä oli auton pahin moka. Englantilaisen autoteollisuuden kokoonpanolaatu oli jo 70-luvun paikoin ala-arvoista, mikä tarkoitti Lagondan kohtaloksi lukuisia elektroniikkapuolen vikoja.


Mitä auton erikoiseen ulkonäköön tulee, niin se oli allekirjoittaneen suosikkeja kölvipoikana 80-luvun suomenkielisen automaailman perusteoksen, suurikokoisen nimensä veroisen ”Suuri autokirjan” -sivuilta. Auto on tänäkin päivänä varsin erikoinen ilmestys, joka ymmärrettävästi ei ole kaikkien makuun. Sisällä kuljettaja istuu jalopuuhun istutettujen erilaisten keinukytkimien, sekä vihreätä tekstiä ja grafiikkaa mustalla pohjalla suoltavien näyttöjen keskellä, joten kabiini miellyttää tällaista Commodore Amiga -tietokoneilla nuoruutensa pelaillutta kääkkää. Onkin suuri sääli, että auton luotettavuus elektroniikkaongelmineen eivät olleet hintalapun tasalla.

Kyseisen mallin käytettyjen hinnat eivät edelleenkään ole kovin kummoisia verrattuna moneen aikansa huippukalliiseen autoon, vaikka auto onkin melkoinen harvinaisuus vain 645:n valmistetun auton turvin. Hinnat ovat tosin selkeässä nousussa, joten jos Lagondan mielii itselleen ei kannata aikailla, tai tämäkin auto on pian tavallisen ihmisen tavoittamattomissa. Onneksi ilmeisesti ainakin yksi tällainen kirveellä veistelty viininpunainen lutikka löytyy Suomen kamaralta, joten Lagondan näkeminen routavaurioiden kurittamalla kotoisella maantielläkin saattaa olla mahdollista.

Hieno vai ruma? Joka tapauksessa erikoinen ja aikaansa edellä.