Koeajossa Volkswagen T-Cross – pikku-crossover on pätevä peli myös kaupungin ulkopuolella

Volkswagenilla on ollut mielenkiintoinen strategia monen uuden autoluokan suhteen. Markkinoille ei ole todellakaan lähdetty ryntäämään ensimmäisten joukossa, vaan kilpailijoiden tuotteita on analysoitu kaikessa rauhassa, ja lopulta myyntiin on tuotu useimmiten luokkansa kärkeen yltänyt auto.

Tämä kaava pätee myös keväällä saataville tulleeseen VW T-Crossiin. Siitä annettiin esimakua jo vuonna 2012 esitellyn Taigun-konseptin avulla, ja esimerkiksi Renault Capturin kaltaiset kilpailijat ovat saaneet temmeltää samoilla pikku-crossoverien markkinoilla yli viisi vuotta. Myös sisarmerkki Seatin Arona ehti myyntiin ennen T-Crossia, joka on tehty VW-konsernin muiden nykypikkuautojen tavoin modulaariselle MQB A0 -perusrakenteelle.

Särmää ulkona ja sisällä

Se venyy moneen tarkoitukseen, mistä T-Cross toimii hyvänä esimerkkinä. Auto on käytännössä Polon katumaasturiversio, mutta ulkoisesti tätä ei huomaa. T-Cross ei ole mikään klassinen kaunotar, mutta kompakteihin ulkomittoihin on saatu mukavasti crossover-särmää ja persoonallisia muotoiluratkaisuja. Niistä erottuvin on varmasti peräpään halkaiseva tummennettu valopaneeli, jossa voi nähdä jopa kasarityylistä retrohenkeä.


Sisällä hallintalaitteet ovat tuttua ja turvallista Volkswagenia, eli kaikki on juuri siellä missä pitääkin. Myös tilat riittävät mukavasti neljälle aikuiselle, ja pidemmänkin kuskin taakse mahtuu vielä kunnolla istumaan. Myös turvaistuin on helppo asentaa paikoilleen korkean oviaukon ansiosta. Pikkuautoluokan pohjarakenne tuntuu lähinnä auton leveydessä, joka jää esimerkiksi Golfia jonkin verran pienemmäksi.

Tavaratilassa ei ole valittamista, koska jo sen normivetoisuus on Golfia suurempi 385 litraa. Lisätilaa saadaan pituussuunnassa liikuteltavan takapenkin avulla, jolloin volyymi kasvaa parhaimmillaan 455 litraan. Penkin selkänojat kaadettuina ruuman maksimivetoisuus on noin 1280 litraa, jolloin isommatkin paketit sopivat jo kyytiin.

Kiskoilla liikkuvan takaistuimen lisäksi sisustan uusiin oivalluksiin kuuluvat lastenistuimen Isofix-kiinnikkeet myös etumatkustajan penkissä. Pientä miinusta täytyy kuitenkin kirjata siitä, että katosta puuttuvat tartuntakahvat esimerkiksi nykyisen Seat Ibizan tavoin. Lisäksi kojelauta ja oviverhoilut on tehty lähes täysin kovasta muovista, joka antaa vähemmän arvokkaan vaikutelman ja naarmuuntuu myös herkästi. Tässä kohtaa ero Golfiin tuntuu erityisen selvästi, mutta toisaalta T-Crossin design on myös sisältä paljon tuoreempaa.

Kotonaan kaupungissa

Koeajossa ollut auto oli 115-heppaisella litran kokoisella TSI-bensaturbolla varustettu Style, jota oli höystetty vielä noin tonnin arvoisella ledipaketilla. Kokonaishinta jäi hieman alle 23 tuhannen, kun edullisimpaan T-Crossiin pääsee käsiksi jopa hieman alle 19 000 eurolla. Auton lähtöhinta on siis hieman Golfia edullisempi, mikä ei kuulosta ollenkaan pahalta summalta käytännössä samat tilat tarjoavasta crossoverista.

T-Crossin edut tulevat parhaiten esiin kaupungin vilinässä. Korkeampaan autoon on mukava nousta, ja myös liikenteen tarkkailu onnistuu paremmin hieman ylempänä olevalta komentosillalta. Kompaktilla crossoverilla on vaivatonta pujotella kapeammillakin kujilla, ja auton ulkomitat on helppo arvioida kuskin paikalta. Melko pystyn keulan nurkat näkyvät suoraan ratin taakse, ja peruutettaessakin näkyvyys ulospäin on paljon paremmalla tolalla kuin monessa muussa nykyautossa.

Ketterää vaikutelmaa tukee myös miellyttävän pieni kääntösäde, ja manuaalilaatikko on napakka käyttää. Lisähintaan tarjolla on DSG-kaksoiskytkinautomaatti, mutta sillä varustetuilla autoilla on tällä hetkellä huomattavasti manuaaliversiota pidempi toimitusaika. Kaupungissa kaikki on siis hyvin, mutta kuinka pieni crossover pärjää moottoritiellä ja maantieajossa?

Mainio muuallakin

Tähän ei ole kuin yksi vastaus, eli yllättävän hyvin. Katumaastureille ominaista nyökkimistä ei ole juuri havaittavissa, ja auto etenee vakaasti kuin juna. Rengasmelukin pysyy hyvin kurissa tämän hintaluokan autoksi. Style-varustetasossa vakiona oleva adaptiivinen vakionopeudensäädin tekee matkanteosta mukavaa, ja kolmipyttyinen voimanlähde ei juuri ääntele.

Kolmisylinterisyyden huomaa kyllä välillä paikallaan seistessä, kun sisään välittyy hieman värinöitä. Lisäksi täyskaasulla kiihdytettäessä pannusta irtoaa viidakkorumpumainen pärinä, joka kuulostaa melkein hauskalta. Normaaliliikenteessä moottori on sen sijaan esimerkillisen vaivaton, ja vääntöä riittää mukavasti turbon ansiosta. Voimavarojen rajallisuuden huomaa toki kaasu pohjaan painettaessa, mutta perusajoihin tämä kone riittää paremmin kuin hyvin.

Tampereelta Helsinkiin suuntautuneella moottoritiesiirtymällä auton oma ajotietokone näytti vähän alle seitsemän litran keskikulutusta lähdön jälkeen. Maantiellä bensaa palaa noin litra vähemmän, jolloin kulutuslukema alkaa jo viitosella. Testilenkillä tuli mahdollisuus ajaa myös polveilevia mutkateitä, joilla T-Cross oli yllättävän tunnokas ja jopa hauska ajaa. Auto ei kallistele liikoja korkeasta korista huolimatta, ja kuopatkin ylittyvät mukavasti.

Näyttää siis taas kerran siltä, että Volkswagen on yltänyt viivyttelytaktiikallaan luokkansa kärkeen. Parasta T-Crossissa on ajettavuus, joka tuntuu jopa tasapainoisemmalta kuin pykälää suuremmassa T-Rocissa. Suurimmaksi miinukseksi kirjataan muovinen sisusta, joka jää materiaaleiltaan jälkeen Golfista ja jopa paremmin varustelluista Poloista. Muuten kasassa on mainio paketti, jolle voi povata menestystä nykyisen crossover-buumin aikoina.

Kiitokset vielä Volkswagen Center Tampereelle koeajoauton lainasta.