Legendaariset autopelit: Stunt Car Racer (MicroProse, 1989)

Osa 07/10: Kaikkien aikojen vuoristorataralli

Jos pitäisi nimetä yksi autopeli 80-luvulta, josta haluaisi nähdä kunnollisen uusintaversion, olisi valinta äärimmäisen helppoa. Legendaarisen brittiläisen ohjelmoijan Geoff Crammondin suunnittelema vuoristorataralli on tänäkin päivänä autopelien joukossa poikkeuksellisen omaperäinen. Saman kaverin käsialaa ovat neljä Microprosen Formula Grand Prix -peliä, joista jokainen oli ilmestyessään suurin piirtein aikansa paras F1-simulaatio kotikoneille. On täysin käsittämätöntä, miksei Stunt Car Racerin yksinkertaisen hienoa ideaa ole sittemmin siirretty kunnolla nykyajan tekniikalle. Pelissä ajetaan autolla kuin Linnanmäen vuoristorataa pitkin. Tosin rakennelmat ovat paljon massiivisempia, ja osittain tie puuttuu kokonaan, kaiteista puhumattakaan. Autolla on luonnollisesti kerättävä sopivasti vauhtia ja hypittävä vatsanpohjasta ottavien kuilujen yli!

Vuonna 1989 peli oli melkoinen esitys. Pelin sai useille eri laitteille, mutta Amigan ja Atarin esitykset olivat ainoat kelvolliset edellä mainitun voittaessa äänissä, ja jälkimmäisen ruudunpäivityksessä. Vektorigrafiikasta otettiin kaikki irti, ja ainakin pelin ilmestymisen ajankohtana ruudunpäivityskin oli vähintäänkin kelvollista, tänä päivänä enää tosin välttävää. Pelin henki on kuitenkin vahvasti tallella. Ideaa ei ole päästy ryöstöviljelemään, ja peli tuntuu siten vieläkin tuoreelta. 80-luvun lopulla kuljettajan näkökulmasta tehty autopeli, jossa oli yllättävän todenmukainen ajotuntuma ja fysiikanmallinnus, tuntui kerrassaan vallankumoukselliselta. Olihan autopelit yleensä vielä tuolloin ylhäältä tai takaapäin kuvattuja sprite-pohjaisia päristelyjä, joissa auton näköistä kuvaketta lähinnä siirreltiin oikealle ja vasemmalle.

Pelin auto on eräänlainen stuntteja varten kyhätty hot rod, jossa on tehokas moottori ja amerikkalaisittain letkeä iskunvaimennus. Vastassa kapealla radalla on kerrallaan yksi kilpakumppani. Käytössä on jokaista ajokertaa kohden tietty määrä nitroa, jolla saadaan auto kulkemaan lujempaa liekkien lyödessä moottorin putkistosta. Oikein ajoitettuna auto saadaan kiipeämään nopsaan valtavia ylämäkiä, ja hyppimään kuilujen yli, tai vaihtoehtoisesti taiteilemaan ajoradan reunalla kipinää pohjakosketuksesta lyöden. Kuilujen yli hypyt voivat helposti johtaa useiden sekuntien ilmalentoihin, joissa voi vain toivoa putoavansa takaisin ajoradalle. Auto ottaa osumaa jokaisesta putoamisesta pöpelikköön, ja myös liian voimalliset putoamiset tielle hajottavat hiljalleen autoa.


Usein lopputuloksena onkin moottorin kiinnileikkaaminen, ja murheellisena kypärästään pitelevän miekkosen kuvan tuijottelu. Mikään läpihuutojuttu ei todellakaan ole kyseessä, vaan ankaraa treenaamista ja addiktiota aiheuttava, sekä pidemmälle edetessään jopa sadistisen vaikea, ja täydellistä hermojen hallintaa vaativa autopeli. Huviajelua etsivien kannattaa suunnata katseensa muualle, mutta jos Amiga-emulaattorin tulee joskus ladanneeksi, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän mainioon peliin. Stunt Car Racer oli, ja on edelleen yksi omaperäisimmistä autopeleistä koskaan.