Legendaariset autopelit: Super Mario Kart (Nintendo, 1992)

Osa 09/10: Kun Mario sai pyörät alleen

Vuosi 1985 on jäänyt tulikirjaimin videopelaamisen historiankirjoihin. Tuolloin Nintendolla työskennellyt Shigeru Miyamoto oli saanut luoda Donkey Kong -apinapelin menestyksen vanavedessä peliyhtiön seuraavan hitin. Tässä yksinkertaisessa 80-luvun alun kolikkopelissä oli tekniikan tuomin rajoituksin luotu pikseliukkohahmo taistelemassa raivokasta tynnyreitä viskovaa apinaa vastaan. Urhealle pikkumiehellemme oli piirretty siniset haalarit ja punaiset kädet lähinnä siksi, että ukon kädet olisivat saatu erottumaan ja heilumaan animoituina pikselipaloina.

Herra Miyamoto käytti aikansa ilmeisen tehokkaasti, ja luomistyön tuloksena syntyi Euroopassa Nintendo Entertainment System -nimeä kantaneen 8-bittisen pelikonsolin uuden tasohyppelypelin nimikkosankari. Samaisesta vuodesta alkoi viimeistään aikakausi, jossa pelaaminen siirtyi näkyvämmin hämäristä kolikkopeliluolista lasteenhuoneiden tv-vastaanottimien äärelle. Tämä Super Marioksi nimetty italialainen putkimies tasohyppeli yhdessä Luigi-veljensä kanssa sienien ja viemäriputkistojen fantasiamaailmassa tavoitteenaan pelastaa viehättävä prinsessaneito ilkeän kilpikonnan, Bowserin kynsistä. Oli syntynyt jopa legendaarisen Pac-Manin keltaisen pitsanaaman päihittävä pelihahmo, josta pian tuli koko videopelaamisen käsite ympäri maailman.

Seitsemän vuotta myöhemmin uuden 16-bittisen Super Nintendon julkaisun aikoihin Mario oli saanut myös karting-auton käyttöönsä. Pelin nimi oli tietenkin Super Mario Kart, ja siinä aikaisemmista peleistä tutut hahmot kisasivat kovin tutunoloisissa maisemissa. Nintendon filosofian mukaisesti tässäkään pelissä ei nähty varsinaista ampumista tai muunlaista räiskintää, mutta kepposten, kuten banaaninkuorien viskominen vastustajien autojen alle oli toki sallittua. Aikaisempien Marioiden tapaan tästäkin pelistä tuli valtaisa menestystarina, joka poiki uusia jatko-osia seuraavien sukupolvien Nintendoille. Sony hyödynsi Nintendon vakavaksi kilpailijaksi pian nousseen Playstationinsa kanssa samaa kaavaa, ja siirsi pelikonsolit lastenhuoneista olohuoneisiin myös aikuisten pelattaviksi Crash Bandicootin tähdittämillä Crash Team Racingin kaltaisilla autopeleillä.


Kun muistelee autopelejä ennen Mario Kartia, vallitseva teema oli menestyksekkään autopelin puuttuminen, josta myös tytöt olisivat innostuneet suurin joukoin. Nintendo onnistui ensimmäisten joukossa häivyttämään autopelin sukupuolisidonnaisuuden niin hyvin, että Mario Kartia saattoi pelailla aivan hyvin niin Lauri kuin Liisakin. Tätä unisex-autopelin ilmestymistä kauppojen pelihyllyille voi pitää ehdottomasti pelisarjan suurimpana saavutuksena.

Saavutus oli ilmeinen, sillä pelissä ei nähty testosteronin kyllästämiä muskeliautoja, tai juppikauden pahimpia peniksenjatkeurheiluautoja. Muutenkin perinteinen autoporno loisti poissaolollaan. Pelaajien autot olivat sympaattisia karting-autoja, jotka kannustivat pieniä pelaajia kokeilemaan moisia häristimiä myös ihka oikeina, ainakin sitten isompina. Jokainen automies tietää, että jokainen autonaiseksi käännytetty kauniimman sukupuolen edustaja on arvokas löytö, josta kannattaa pitää kiinni. Super Mario Kart -sarja on tähän tarkoitukseen tänäkin päivänä mitä parhain propaganda-ase.