M niin kuin megamaasturi – BMW esitteli parhaimmillaan 625-heppaiset X5 ja X6 M:n

BMW:n M-mallit olivat ennen muinoin takavetoisia sporttiautoja, joiden lähes pyhiin periaatteisiin kuuluivat myös korkealta laulava vaparikone ja manuaalivaihteisto. Näistä vaatimuksista on kuitenkin lipsuttu jo kauan sitten, ja Motorsport-divisioonan mallistoon on kuulunut katumaastureitakin jo noin 10 vuoden ajan. M-SUV:ien pioneereina toimivat turbokoneiset, nelivetoiset ja automaattivaihteistolla varustetut X5 ja X6 M, jotka siirtyvät nyt kolmanteen sukupolveensa.

X5 M on tähän asti koreillut X6:n keulalla, mutta nyt tähän tulee muutos. Uudessa X5 M:ssä hyödynnetään nimittäin samaa nokkaa kuin X5:n perusmalleissa, mutta toki munuaisten rivat ja etupuskuri on laitettu uusiksi. Molempien sportti-SUV:ien keulailme on sopivan aggressiivinen isoilla ilmanottoaukoilla varustetun etupuskurin ansiosta, ja etulokasuojien ilmanpoistoreikiä on hienosäädetty hillitysti. Myös peilinkoteloissa on M:n omaa designia, ja takapuskurin alla komeilee tietysti neljää putkenpäätä reunustava diffuusori.


Jo perusputkiston luvataan tarjoavan tunteita herättävät äänet, ja lisähintaan tarjolla on vielä sporttisemmat soundit tuottava vaihtoehto. Se on vakiona Competition-versioissa, eli näitäkin M-Bemareita saa kahtena eri mallina. ”Perustason” X5 ja X6 M:ää vauhdittaa jo M5:n ja M8:n nokalta tuttu 4,4-litrainen tuplaturbokasi, josta irtoaa 600 hevosvoiman huipputeho ja 750 newtonmetrin maksimivääntö. Voima välitetään kahdeksanpykäläisen M Steptronic -automaatin kautta uudelleen säädetylle nelivedolle, jonka herkkuihin kuuluu mm. aktiivinen tasauspyörästö.

M5:n ja M8:n kaltaista mahdollisuutta pelkkään takavetoon ja sen mukanaan tuomaan driftaustoimintoon ei kuitenkaan ole tarjolla. X5 ja X6 M pyrähtävät nollasta sataan 3,9 sekunnissa, ja huiput on rajoitettu tuttuun tyyliin 250 km/h:n lukemaan. Jos autoon ruksii lisävarustelistalta löytyvän M Driver’s Packagen, rajoitin puuttuu peliin vasta 290 km/h:n kohdalla. Vielä enemmän potkua kaipaavat voivat valita kummastakin autosta Competition-version. Tällöin huipputehoa on jo 625 hepan verran, ja nollasta sataan -kiihtyvyysajasta lähtee yksi sekunnin kymmenys pois. Huippunopeus pysyy kuitenkin samana.

M:n uusissa katumaastureissa ei ole tyydytty viilaamaan vain moottoria, vaan alustaakin on muokattu reilusti. Jousitus on aina mukautuvaa mallia, ja menoa tukevoitetaan aktiivisen kallistuksenvaimennuksen avulla. Myös ohjaus on laitettu uusiksi, ja korirakennetta on jämäköitetty lisätuilla. Hidastumisesta huolehditaan puolestaan edessä kuusimäntäisillä satuloilla ja 395-millisillä levyillä varustetuilla jarruilla, kun taas takana tyydytään yksimäntäisiin satuloihin ja 380-millisiin levyihin.

”Perusmalleissa” on 21-tuumaiset pyörät joka nurkassa, mutta Competition pistää vielä paremmaksi 22-tuumaisten takarenkaidensa myötä. Pyörien lisäksi Competition-mallit erottaa peilinkoteloissa, munuaismaskin kehyksissä ja merkeissä käytetystä mustasta tehosteväristä. Sisustaa on piristetty sekä perusversioissa että Competition-malleissa M:n erikoisherkuilla, joiden joukkoon kuuluvat mm. sporttiratti, valaistut M-kynnyslistat sekä myöskin valaistuilla logoilla koristellut urheiluistuimet. Myös vaihdekepinnuppi edustaa Motorsport-divisioonan omaa designia, ja koristelistat ovat joko alumiinia tai hiilikuitua.

Uutuuksien hinnoista ei ole vielä tietoja, mutta tämän teholuokan bensa-SUV:t ovat kaikkea muuta kuin halpaa huvia. Lähtöhinnat ovat Suomessa varmasti 200 000 euron luokkaa, ja lisävarusteiden avulla summaa on helppo vielä kasvattaa tuntuvasti. Ensimmäisten autojen pitäisi olla onnellisilla asiakkailla ensi huhtikuussa.