Maailman kiihottavimmat klassikkoautot: Dodge Polara Highway Patrol Pursuit (1969)

Osa 10/10: Dodge Polara Highway Patrol Pursuit (1969) – Sheriffin donitsien piirtäjä

Aivan ensimmäiseksi täytyy puolustaa sarjamme viimeistä valintaa, varsinkin jos väittäisin sen edustavan henkilökohtaisesti kenties mieluisinta kaikista esitellyistä sarjan autoista. Mitä ihmeen kiihottavaa on kyttien kaarassa, vieläpä vanhassa sellaisessa? No ei yhtään mitään, jos ollaan itse raudoitettuna takapenkillä. Ajatuksena onkin istua kuskinpukilla, eikä suinkaan vilkuilla vilkkuvaloilla varustettua Polaraa sivupeileistä. Vuoden 1969 Yhdysvalloissa olisi nimittäin tällaisessa tilanteessa tullut kaikki mahdolliset hätäsoosit housuihin. Vai miltä kuulostaa 440-jättipadan kehittämät 375 hevosvoimaa ja auton valtaisan koon sekä yli kahden tonnin painon huomioiden mieletön 235 kilometrin huippunopeus sekä 6,3 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan? Varttimailikin hoituisi autolla 14,3 sekunnissa. Tähän kun lisätään poliisimallin raskaan sarjan iskunvaimennus, vahvistetut kallistuksenvakaajat sekä levyjarrut, olisi ketä tahansa niin sanotulla muskeliautollakin kruisailevaa huikonut munista.

Eihän perus-Polara ollut lähellekään näin järeää tekoa, mutta takaa-ajotilanteessa ovat varmasti olleet jopa Corvettet ja Porschet hätää kärsimässä, kun kohdalle onkin tullut se tinanappien Polara. Tällaisenaan Mopari onkin takaa-ajotilanteessa ollut varmasti aikansa suorituskykyisin poliisiauto ja ansaitsee näin ehdottomasti paikkansa listassamme. ’69 Polara muistetaankin Jenkkilässä yhtenä kaikkien aikojen poliisiautoista. Vaati 25 vuotta ennen kuin Corvetten koneella varustetut kyttäautot voittivat Polaran suorituskyvyssä. Vielä kun soppaan lisätään täysikokoisen näyttävän 60-lukulaisen amerikkalaisen auton edustava ulkoasu pillerikapseleineen, on käsissämme todellinen helmi, jonka ainakin itse ottaisin kiljuen kokoelmiin, mikäli siis raha ei olisi este. Näitä aitoja poliisivarusteltuja vanhoja Dodgeja kun ei käytännössä saa enää yhtään mistään. Olisipa ollut kerrankin kiva polkaista viivaa asvalttiin sellaisen vierestä, jonka mielestä ”vanhat amerikanpaskat eivät kulje mihinkään”.

Vaikka poliisi-Polara onkin enää tavoittamaton unelma, voimme mielessämme kuvitella, minkälaista on ollut teksasilaisen yksinäisen maantiepoliisin arki 60-luvun lopussa. Eväsrasiana toimiva hansikaslokero on tietenkin ollut täynnä maukkaita Arnolds’in suklaakuorrutettuja donitseja. Kojelaudan keskikonsolissa omassa telineessään on ollut pystyssä valmiiksi ladattu pumppuhaulikko isompien kähyjen varalle. Mukana on ollut myös riittävästi käsirautoja, jos vaikka nuori puhallutettavaksi päätynyt vaaleaverikkö ei osaisikaan käyttäytyä. Yllä on ollut aikakaudelle tyypillinen poliisin univormu stetsoneineen sekä rinnasta löytyvä sheriffintähti. Silmillä on ollut Policen peilaavat arskat, ja purukalusto on työskennellyt Hubba Bubban tai Juicy Fruitin tahtiin.


Tyypilliseen tilanteeseen ylinopeudesta pysäytettävän kanssa on voinut kuulua viimeistä huutoa olevan ulkoisen poliisikovaäänisen käyttöä: ”This is the police. Ma’am, pull over and stop the vehicle”. Viimeinen ajoneuvo-sana lausutaan purkan jauhamisen tahdissa tietenkin paksuun ja pitkään etelävaltiolaiseen tyyliin ”ve-hecile”. Kun punaisesta Valiantista nouseva typsykkä osoittautuukin astetta paremmannäköiseksi, pyydetään häntä kuulemaan Polaran sisälle pieni luento maan nopeuskäytännöistä. Mikäli pysähtymiskäskyn saanut Rambler American puolestaan lähteekin karkuun, isketään punaiset pyörivät majakat päälle ja laitetaan sireeni huutamaan klassista nousevaa ja laskevaa hälytysääntä. Takaa-ajossa pelotellaan täysin altavastaajan asemasta löytyvää Rämpylän kuskia törmäämällä muutaman kerran suoraan takapuskuriin Polaran etuosan puskuraudoilla.

440-koneesta löytyy niin paljon vääntöä, että takaa-ajo viimeistellään leikiten kalanpyrstötekniikalla, eli isketään pienen lossin kokoisen Polaran etukulma kiinni kevyemmän ja pienemmän Americanin kyljen takaosaan ja aiheutetaan pakoon yrittävälle pyörähdys renkaiden päällä. Lopuksi napataan haulikko matkaan ja juostaan jalan pakoon yrittävät etnisen vähemmistön edustajat kiinni raudoitettaviksi. Pian onkin illan hämy jo laskeutunut, kun Bruce Springsteenin laulustakin tuttu ”highway patrolman” on saanut jälleen päivänsä pulkkaan.

Dodge Chargerin tappaja takaviistosta kuvattuna.