Maailman kiihottavimmat klassikkoautot: Opel Diplomat V8 Coupe (1965)

Osa 3/10: Opel Diplomat V8 Coupe (1965) – Pankkiirin erikoinen

Jos aikaisemmissa osissa esitellyt räyhäkkäät Mustang Boss 429 ja Peugeot 205 B-ryhmän rallihirmu olisivat ihmisiä, tulisivat he öisin nakkikioskille tönimään ja aukomaan napaansa. Jos sen sijaan tämän jakson tyyliniekka olisi lihaa ja verta, olisi hän sulavaliikkeinen pankinjohtaja, joka uittaa toisten rahat hallituin ja varmoin ottein liiveihinsä. Kyseessä ei ole mikä tahansa karvaooppeli tai edes karvanoppaooppeli, vaan aidolla oikealla V8-moottorilla siunattu Diplomaatin kaksiovinen coupe-versio. Auton linjat ovat allekirjoittaneen mielestä parasta, mitä saksalais-amerikkalaisella yhteistyöllä on tähän päivään mennessä saatu aikaiseksi.

Lopputulos onkin todennäköisesti amerikkalaisin Euroopassa koskaan valmistettu henkilöauto. Jopa Jenkkilän Wall Streetin sudelle tämä olisi mennyt läpi kuin väärä vitonen, kun konekaan ei ole mikään suora kutonen. Ainoastaan Kenraalimoottorin Impalaa hitusen pienempi yleisolemus olisi saattanut aiheuttaa nielemisvaikeuksia valtamerilaivoihin tottuneille. Se mikä koossa menetetään, saadaan monin verroin takaisin auton laadussa, olihan kyseessä Opelin kallein malli sikariportaalle. Auton saksalainen valmistuslaatu olikin varmasti lähempänä Cadillacia kuin duunarien Chevyä. Tosin Impalakin oli rakkaan valtiovaltamme kuritusverotuksesta johtuen silkkaa harvinaista paremman väen herkkua pohjoisen taivaamme alla.

MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA

Vain 347 Coupe-Diplomatia valmistui, joten auton näkeminen tiellä on suurin piirtein sama kuin seitsemän oikein lotossa. Kaikissa koneena oli Chevystä lainattu 327. Kuriositeettina kerrottakoon, että yhden Coupen hinnalla olisi ostanut Saksassa seitsemän kuplavolkkaria. Kun Opelin linjoja oikein katselee himon vallassa, tulee erikoinen tunne, etteivät aikansa jenkkiautotkaan näyttäneet yhtään sen paremmilta. Ei tarvitse olla Houdini arvatakseen, että auton muodot ovatkin amerikkalaista käsialaa. Kaikki on niin ihanan 60-lukulaisen siroa sekä ”tyylikkyys ennen kaikkea” -periaatteella toteutettua. Tällaisesta autosta näkee uloskin kuin kasvihuoneesta eikä ahdistu kaiken turvallisuuden, muovin ja elektroniikan keskellä, kuten möhkälemäisissä nykyautoissa.

Joistakin saattaa tuntua utopistiselta, että myös Opel on tehnyt johtotason autoja. Mikään aikansa johtotähti ei tietenkään ole kyseessä, mutta kyllä näitä on varmasti nähty niin lääkäreillä, poliitikoilla kuin pankinjohtajillakin. Sitä paitsi yleensä vain mielikuvituksettomat omistavat mustan Mersun. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä venäläistä, niin yksi Diplomatia ohjastava pankinjohtaja vastaa seitsemää Kuplalla kulkevaa työmiestä. Mikäpä olisikaan ollut aikanaan mukavampaa kuin olla pankkiiri, joka koko päivän rahan kanssa touhuttuaan odottaa kuumeisesti kotimatkaa Coupensa ratissa. Vapaa-ajalla olisi myös voinut viettää oikeata miehen elämää ja kruisailla ympäriinsä näyttävällä kulkupelillä poimien liftarityttöjä kyytiin. Olisi ollut onni omistaa auto, joka viestii ympäristölleen sekä maksukyvystä että tyylitajusta.

Seuraavassa osassa tapaamme Italian viimeisen raakalaisen.

Moni voisi luulla, että tämän karamellin kääreessä olisi lukenut ”Made in USA”.

Kommentoi Facebookissa



Kommentoi

Kommentoi Jokamies.fi:ssä

Please enter your comment!
Please enter your name here