Maailman kiihottavimmat klassikkoautot: Peterbilt 359 (1979)

Osa 8/10: Peterbilt 359 (1979) – Maximum Capitalism

Klassisessa Coca Colan jouluisessa tv-mainoksessa näyttävä amerikkalainen Peterbilt-rekka saapuu talviseen kylään vetäen Cokiksen mainoksilla ja jouluvaloilla koristeltua perävaunua. Tällaiseen ostokehotukseen ja mielikuvaan kiteytyy hyvin paljon amerikkalaisesta kapitalismista. Voitaisiin jopa väittää, että kuorma-autot tavara- ja tuotelasteineen ovat koko kapitalistisen järjestelmän tärkeimpiä kulmakiviä. Yksikään laiva, juna tai lentokone ei kuljeta tavaralastejaan ostajien luokse ennen kuin niitä on kuljetettu kumipyörillä. On käsittämätöntä, miten huonosti Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta on ymmärretty hyödyntää tätä tärkeää mielikuvaa tavaroiden kuljettamisesta.

Karkeasti yleistäen saksalainen rekka tuo tavarat perille ajoissa ja ehjinä, mutta kenenkään huomaamatta. Venäläinen rekka herättää lähinnä hilpeyttä, perässä seuraa savupilvi ja lastikin päässee perille myöhässä. Vain ja ainoastaan amerikkalainen rekka kuljettaa tavarat ihmisten päitä kääntäen ja luoden näin aivan erityisiä mielikuvia tuotteen brändistä ihmisille. Tai näinhän meille on mielikuvissa uskoteltu. Kyse ei pitkässä juoksussa olekaan siitä, kuka kuljettaa taloudellisemmin, nopeammin tai edullisemmin. Yrityksen imagon ja brändin kannalta kaikki tuotteeseen liitettävät mielikuvat ovat tärkeitä, myös tuotteiden kuljettaminen tehtaalta kaupan hyllyille kuluttajien saataville.

Ei ole sattumaa että katsomme amerikkalaisia elokuvia, opiskelemme englantia, kuuntelemme amerikkalaista musiikkia, syömme amerikkalaista ruokaa ja ihannoimme ylipäätään amerikkalaista elämäntapaa. Kukaan toinen kansakunta ei ole osannut rakentaa yhtä haluttavaa imagoa omasta yhteiskunnastaan ja osannut tuotteistaa tätä myös ulkomaalaisten kosketeltavaksi. Vuosimallin 1979 Peterbilt 359 -kuorma-auto kiteyttää erinomaisella tavalla amerikkalaista unelmaa. Iso ja koristeellinen auto huutaa kaikille muille ”Katsokaa kaikki, täältä tulee voimakas maanteiden valtias”. Kromia ja yksityiskohtaista koristelua ei ole säästelty. Isoista rosteripakoputkista hytin takaa pöllähtää ilmoille mustaa savua miehekkäästi huutavasta dieselistä, ja kasiraitamankasta kajahtaa ilmoille John Denverin ”Take Me Home, Country Roads”. Amerikkalainen rekkakomistus on osa heidän kulttuuriaan siinä missä Marilyn, McDonald’s ja Budweiser.


Minkä tahansa muun maan kuorma-auto aasialaisesta Hinosta ja venäläisestä Zilistä ruotsalaiseen Scaniaan näyttää Peterbiltin rinnalla pyytelevän anteeksi olemassaoloaan. Suurin osa leikkikaupan lelurekoistakin on perinteisesti ollut hyvin myyviä amerikkalaisia rekkoja. Pikku Risto-Petterikin nappaa hyllyltä paljon mieluummin komean GMC:n Texaco-öljysäiliörekan kuin jonkun mitäänsanomattoman Renaultin jugurttirekan. Onneksi myös Suomeen on näin jälkituontina saatu muutamia todella näyttäviä oikeita jenkkirekannuppeja. Varsinkin oikeiden autojen päälle ymmärtävät pohjanmaalaiset ovat kunnostautuneet V8:n ja isompienkin koneiden ystävinä. Joka kesä tällaisia kaunottaria moottoritiellä nähdessään kokee erityisen hetken, kun näin pääsee ohikiitäväksi hetkeksi ihastelemaan maailman taitavimpien mielikuvienluojien kymmenentonnin kiihotuksia.

Ensi jaksossa kohtaamme yli miljoona dollaria uutena maksaneen superauton.

Amerikkalaiset kuorma-autot, Peterbilt mukaan lukien, pysyivät hämmästyttävän samannäköisinä vuosikymmenestä toiseen. Tässä jumalaisen komea Peterbilt 379L vuosimalla 1994.

Vain Yhdysvalloissa kasvisuutejuoman kuljettaminen voi näyttää näin vangitsevalta.