Maailman kovin munankuljetin – Sympaattiset kulkupelit

Osa 7/10: Citroen 2CV (1948-1990)

Kun tehtäväksi annetaan vastakynnetyn pellon poikki kuljettaa iso paperipussillinen kananmunia ehjänä pellon toiselle laidalle, tulee ensimmäisenä mieleen eräs tähän tarkoitukseen täydellisen sopiva ajoneuvo. Tällä hyvin pehmeästi keinahtelevalla ja tekniikaltaan varsin yksinkertaisella autolla helposti rikkoutuvien munien kuljetus onnistuu leikiten kuin kissalta hiiren perässä hiipiminen. Uskaltaisin jopa väittää, että kyseessä on lajissaan maailman terävintä kärkeä edustava patonginpurijoiden maassa tehty keksintö.

Ennen sotaa alkunsa saaneessa prototyypissä oli vain yksi etuvalo.

Citroen 2CV on kiistatta melkein Kupla-Volkkarin tasoinen automaailman suuri klassikko. Jo 30-luvulla alkunsa saanut ajoneuvo oli Ranskan vastaus luoda erityisesti maaseudun kansalaisille pieni, halpa ja helposti korjattava auto. Auton mainetta alusta asti ovat lisänneet sen persoonallinen ulkonäkö, sekä monet poikkeavat tekniset ratkaisut. ”Rättisitikka” tai ”Sätkä” on varmasti maailman sympaattisimpia autoja, joka jo pelkällä ulkonäöllään saa karskimmankin miehen herkistymään.

Huomaa 2CV:lle tyypillinen kuljettajan ajoasento mutkassa.

Alkupään mallien 9-hevosvoimaiset moottorit tekevät autosta yhden kaikkien aikojen laiskimmista kulkupeleistä. Liikennevaloista nopeuskisa mopoauton viereltä saisi varmasti hikikarpalot vierimään Citroen-kuljettajan baskerin alla. Toisaalta bensankulutus on varsin maltillinen toisin kuin vaikkapa Kuplassa. Auton yksi teknisesti erikoisimmista piirteistä on kuitenkin sen uskomattoman keinahteleva jousitus. Mutkaan käännyttäessä näyttää kuin auto yrittäisi tehdä itsemurhan kaatamalla itsenä katon kautta ympäri. Pyöräntuenta on toteutettu erillisjousitettuna pitkittäistukivarsi-tuentana. Pehmeän jousituksen joustoliike ulospäin on poikkeuksellisen pitkä, joten renkaat eivät irtoa tiestä suuressakaan kallistuksessa.


Ei liene mikään yllätys, että myös Rättäristä tuli pasifistien suosima symboli, joita maalattiin iloisilla väreillä ja koristeltiin hempeillä kuvilla. Moni muistaa nähneensä myös 2CV:n, jonka ikkunat ovat täynnä eri maista kerättyjä tarroja, mikä todistaa auton soveltuvan tänäkin päivänä valtioiden rajat ylittävään reissaamiseen. Mallin päivitetty rinnakkain 2CV:n kanssa valmistettu, vuonna 1967 esitelty Dyane (”Tiina”) oli varsin maltillinen, ja sinänsä onnistuneen näköinen päivitys, jonka suurin ulkonäöllinen ero lienee lokasuojiin integroidut ajovalot. Dyanesta ei kuitenkaan koskaan muodostunut 2CV:n kaltaista ikonia. Molempien valmistus loppui samana vuonna 1990. Näistä 2CV oli lähes ulkoisesti muuttumattomana tuotannossa järisyttävät 42 vuotta!

Auton sisällä huomio kiinnittyy ensimmäisenä karuun ja yksinkertaiseen yleisilmeeseen.