Madridissa liikkuu erikoinen katuauto – jopa asiantuntijoiden on hankala erottaa tätä Porsche 917:ää replikaksi

Urheiluautojen ratasarjat olivat 1960-luvun lopulla suuressa murroksessa. Vuosikymmenen alussa monia kisoja voitettiin vielä hyvin lähellä katuautoja olevilla kilpureilla, mutta vähitellen prototyyppimäisemmät autot ottivat valtikan itselleen. Tästä saatiin esimakua jo Fordin GT40:n myötä, joka valloitti Le Mansin 24 tunnin kisan neljä kertaa peräjälkeen. Vedenjakajana toimi kuitenkin vasta vuosi 1969, jolloin Porsche esitteli hurjan 917:n.

Geneven autonäyttelyssä keväällä 1969 paljastettu 917 oli kuin ufo aikalaistensa joukossa. Auton kehitystyöstä Porschella vastasi merkin perustajan, eli Ferdinand Porschen tyttärenpoika Ferdinand Piëch, joka nousi myöhemmin automaailman suurten mogulien joukkoon. Aiemman 908:n pohjalle tehdyn kilpurin suunnittelussa olivat tärkeässä osassa myös Porschen insinöörilegendat Hans Mezger ja Helmuth Bott.

917 oli kuitenkin kaikkea muuta kuin valmis kilpuri esittelyhetkellään. Auton ajovakauden kanssa oli suuria ongelmia, ja luotettavuuskin oli vähän niin ja näin. 917 onnistui kuitenkin voittamaan heti debyyttikisansa, eli toukokuussa 1969 järjestetyn Span 1000 kilometrin koitoksen. Auto oli myös todella nopea saman vuoden Le Mansissa, mutta kisa päättyi kuitenkin tekniikkamurheiden tuomiin keskeytyksiin.


Seuraavaksi vuodeksi Porsche kehitti 917K:na tunnetun evoluutioversion, jonka näkyvin ero alkuperäiseen verrattuna oli lyhyempi peräpää. Nyt auto alkoi olla jo hieman helpommin hallittava, ja tuloksia alkoi syntyä. Niistä mieleenpainuvimmat olivat ykkössijat Le Mansissa vuosina 1970 ja 1971, jolloin lähes 600-heppaiset kaksitoistamukiset myllyt kiidättivät aerodynamiikaltaan kohennetut 917:t ennennäkemättömän koviin kierrosaikoihin.

Vaikka 917 tehtiin puhtaasti kilpa-autoksi, muutamia yksilöitä on onnistuttu rekisteröimään myös katukäyttöön. Alkuperäiset autot ovat nykyään niin harvinaisia ja arvokkaita, että sellaisen hankkiminen vaatii jo kymmenien miljoonien budjetin. Halvemmalla pääsee tyytymällä replikaan, jollaisen saa myös kilpien väliin alkuperäistä helpommin. Usein kopiot erottaa jo metrien päästä, mutta nyt nettiin bongattiin todella aidonoloinen replika keskeltä Madridin vilkasta kaupunkiliikennettä.

Kopio on myös mitoiltaan esikuvalleen uskollinen, eli sen pituus on 4,25 metriä, leveys kaksi metriä ja korkeus ainoastaan 97 senttiä. Todella autenttisen näköistä koria koristaa Gulfin legendaarinen sinioranssi väriyhdistelmä, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi Steve McQueenin vuoden 1971 Le Mans -leffasta. Replikan kuorten alla ei kuitenkaan syki 12-sylinterinen bokseri esikuvansa tavoin, vaan autoa vauhdittaa 3,8-litrainen kuutonen. Myös teholukema jää alkuperäisestä, koska kopiossa on ”vain” 300 heppaa.