Norjalaiset tekivät uuden nopeusennätyksen – E30-korisella BMW M3:lla kiidettiin jäällä lähes 347 km/h:n vauhtia

Nopeusennätyksiä on vuosikymmenten mittaan tavoiteltu asfalttipinnan lisäksi esimerkiksi USA:n Bonnevillen suola-aavikolla. Pohjoismaisena erikoisuutena toimivat puolestaan jäällä tehdyt ennätysyritykset. Esimerkiksi rallilegenda Juha Kankkunen on kunnostautunut tässä lajissa Bentleyn ratin takana. Hän tykitti vuonna 2007 umpikorisen Continental GT:n Itämeren jäällä 321,6 km/h:n vauhtiin, ja neljä vuotta myöhemmin suoritus parani vielä 330,7 km/h:n lukemaan avomallisen Continental Supersportsin puikoissa.

Tämäkään ennätys ei kestänyt kuitenkaan kauan, koska jo pian sen jälkeen Nokian Renkaiden testikuski ylsi 331,6 km/h:n nopeuteen Pohjanlahden jäällä sedan-korisella Audi RS 6:lla. Pari vuotta myöhemmin vauhti parani vielä 335,7 km/h:n lukemaan samalla autolla. Viime aikoina autonvalmistajat ja rengastehtaat ovat jättäneet jäänopeusennätyksen rauhaan, mutta yksityiset harrastajat ovat panostaneet asiaan sitäkin suuremmalla innolla. Ennätyksen tavoittelussa on kunnostautunut esimerkiksi norjalainen Buldre Racing Team, joka ylsi muutama vuosi sitten 333 km/h:n huippuihin ja 325 km/h:n keskinopeuteen B5-korisella Audi RS 4:llä.

Audi oli tekniikaltaan kaukana vakiosta, koska sitä vauhditti turbolla ryyditetty V8. Nyt norjalaiset palasivat jäälle Ruotsin Årsundassa järjestetyllä Swedish Speed Weekillä toisella viritetyllä saksalaisautolla, eli nykyään jo klassikoksi luettavalla E30-korisella BMW M3:lla. Bemarin tekniikka oli kuitenkin kaukana baijerilaisesta, koska alkuperäisen neloskoneen tilalle oli sovitettu Toyota Suprasta lainattu legendaarinen kolmilitrainen suora kuutonen.


Norjalaiset olivat virittäneet 2JZ-koodilla tunnettua turbomyllyä sen verran perusteellisesti, että teholukemaksi kirjattiin jo 1300 heppaa. Moottorin sisuskalut kestivät nämäkin tehot, ja niinpä jäällä saavutetut nopeudet olivat komeaa katsottavaa. Huipuiksi kirjattiin peräti 346,8 km/h, ja keskinopeus nousi noin 341 km/h:n arvoon. Tällä kertaa myös autossa oli entistä enemmän pitelemistä kiihdytysvaiheessa, koska M3 on edelleen takavetoinen.

Nelivetoinen Audi olisi ollut varmasti ainakin jonkin verran helpompi vietävä näissäkin nopeuksissa, mikä nostaa Bemarin ratissa tehdyn suorituksen arvoa entisestään. Tuskinpa M3:n 1980-luvulla suunnitelleet insinööritkään olisivat uskoneet, että heidän luomuksensa yltäisi noin 35 vuotta myöhemmin Toyotan moottorin voimin reilusti yli 100 km/h alkuperäistä suurempiin huippuihin ja vieläpä jääpinnalla.