Nousevan auringon pörriäinen – Sympaattiset kulkupelit

Osa 9/10: Datsun 100A (1970-1977)

60-70 -lukujen taitteessa koettiin suuria mullistuksia automarkkinoilla. Venäläisissä autoissa nähtiin Mosseihin ja Volgiin tottuneille laatuloikka parempaan Ladan ilmestyessä markkinoille. Amerikkalaisissa koettiin paniikkia ja ennennäkemätöntä koon pienentymistä öljykriisin kolkutellessa ovella, kun jenkkiautot menettivät lopullisesti suunnannäyttäjän roolin muun maailman silmissä. Brittiläisissä autoissa laatuongelmat kasaantuivat, ja alkoivat vaikuttaa myyntiin. Japanilaiset autot olivat puolestaan jo tehneet rynnistyksensä Suomeen. Aasiasta kulkeutuikin tässä virrassa vuonna 1971 maahamme pieni äkämystyneen apinan näköinen auto, joka pian kasvoi kiinteäksi osaksi suomalaista autokulttuuria.

Datsun-autonvalmistajan juuret saivat alkunsa vuonna 1931 ja se on ollut osa Nissan-konsernia. Teksti ”Nissan-Datsun” auton takaluukussa ei siis viittaa ajoneuvon henkilökohtaiseen identiteettikriisiin. Datsun-nimi poistui käytöstä vuonna 1986, mutta palasi takaisin 2013 käytettäväksi kehittyvien maiden automarkkinoilla, kuten Indonesiassa ja Venäjällä. Datsun 1000 -nimellä esiintymisensä meillä tehnyt malli tunnettiin rapakkojen takana nimillä Datsun Cherry E10 ja 120A. Myöhemmin nimeksi vakiintui maassamme 100A, jolla nimellä auto on legendaarisen maineensa ansainnut.


Kuulun siihen ikäryhmään, joka lapsuudestaan muistaa vielä Datsunit liikenteessä. Koko ”Datsun”-sana saa aina aikaan allekirjoittaneessa pienen hymynkareen nousun suupielissä. Mielessä kummittelee ruskea, ruosteinen, ankeannäköinen, pörisevä auto, joka odottaa pakoputkestaan savua lykkien valon vaihtumista liikennevaloissa. Piskuinen automme olikin Datsun-vitsien oivallista lähdettä: ”Datsuni on ratsuni”, 100-ampeerinen, Apina-Datsuni ja tienkin hokema ”Datsun sata aa, hetkessä lahoaa”. Yksi punainen 100A valkealla kyljen sporttiraidalla nähtiin myös Pekka Parikan mainiossa elokuvassa Pohjanmaa (1988).

Mallista oli saatavilla myös farkkuversio.

100A:n on sanottu olevan moottoritiellä kovaääninen kulkupeli, jonka kaksiovisiin versioihin sai mielellään öljytä itsensä liukkaaksi ängettäessä etupenkin takaa ahtaalle takapenkille. Kulutuskaan ei ollut kokoon nähden mitenkään maltillinen, sillä auton bensanjano vaihteli aikansa TM:n testissä 10 ja 12 litran välillä. Toisaalta ajettavuus oli varsinkin sen ajan japanilaiseksi autoksi hyvä, ja kestävyytensä ansioista 100A:n käytettyjen markkinat kukoistivat pitkään. Autoja tuotiin Suomeen varsin kunnioitettavat yli 40.000, ja niistä on vieläkin reilut 1000 yksilöä rekisterissä.

Kuvien lähteet:

https://i.pinimg.com/originals/30/c9/f0/30c9f0d5ab1edf9babf404d3bb271322.jpg

https://i.pinimg.com/736x/8e/b5/22/8eb522009e519e28dc6ea131b1b39799–cherries-.jpg

https://i.pinimg.com/originals/62/3e/87/623e87567d4083f205dd4d9d39f4641d.jpg

http://www.carsaddiction.com/files/cars/70__Cherry_(E10_F10)_.jpg