Nuoret luovat autokolareita tuodakseen onnettomuuksien kauhut iholle.

Jane juhli myöhään sunnuntai-iltana. Maanantai-aamuna hän otti krapulapäissään huikan vodkaa ja särkylääkettä, sekä starttasi autonsa kohti työpaikkaa. Samaan aikaan herra James oli viemässään Sarah-tytärtään töihin tämän viilatessa kynsiään isänsä auton kyydissä. Jane vilkaisee puhelintaan, johon on tullut viesti kutsusta seuraaviin pippaloihin. Yhtäkkiä Jane huomaa olevansa vastaantulevien kaistalla. Hän yrittää tehdä nopean väistöliikkeen, mutta nämä kaksi autoa törmäävät voimalla toisiinsa. Turvavyön unohtanut Jane lentää iskun voimasta päin tuulilasia ruhjoutuen lasin läpi useita vammoja saaneena. Myös toisessa autossa matkaa tehnyt Sarah lentää tuulilasia päin saaden niin voimakkaan iskun päähänsä, että kallo sirpaloituu aiheuttaen välitöntä aivoverenvuotoa.

Yllä kuvailtu tarina on Australian Bridgetownin opiskelijoiden sepittämä, ja osa kokonaisvaltaista installaatiota, jolla pyritään tuomaan auto-onnettomuuksien hirveydet katsojien nähtäviksi. Tämä vuosittain järjestettävä tapahtuma tehdään yhteistyössä poliisin, palolaitoksen ja sairaalahenkilöstön kanssa tarvittavine kalustoineen paloautoista ambulansseihin. Kolarien uhreja ja syyllisiä näyttelevät paikalliset näyttelijät. Opiskelijoilla on käytössä myös sairaalan tiloja, joihin uhrit viedään. Kaiken tämän tarkoituksena on yrittää estää auto-onnettomuuksia.


Paikallaoleville näytetään myös aitoja auto-onnettomuusvideoita, sekä viedään oikeiden onnettomuuksien uhrien ja omaisten kuultaviksi. Kierros huipentuu järjestetyillä onnettomuuspaikoilla verisine ruumineen ja hengestään kamppailevine uhreineen, jotka retkottavat kolaroitujen autojen konepelleillä. Matka jatkuu uhrien kanssa ambulanssissa kohti sairaalaa, jossa onnettomuuden aiheuttaja hokee olevansa tapahtumista pahoillaan. Vaikka kaikki onkin näyteltyä ja keksittyä, kuulostaa opiskelijoiden tempaus ajatuksia herättävältä. Siispä malttia kaasupolkimen kanssa.