Purjekalan surullinen kohtalo – Automaailman suuret flopit

Osa 5/10: Rambler Marlin 1965

Kun ihailen American Motorsin valmistaman Rambler Marlinin muotoja tulen samalla hyvin surulliseksi. Tämä auto nimittäin täyttää kaikki epäonnistumisen tunnusmerkit. Se lanseerattiin suurin odotuksin, mutta myi varsin kehnosti. Sitä tehtiinkin vain vuosina 1965-67 yhden faceliftin turvin, jonka jälkeen mallinimi haudattiin lopullisesti. Osa ihmisistä piti sitä avoimesti rumana autona. Marlinista tulikin vakiokalustoa artikkeleihin, joissa käytiin läpi muotoilultaan epäonnistuneita autoja. Ainakin itselläni autoa katsoessa herää kysymys, mitä helvettiä ihmiset oikein ajattelivat?

Olkoonkin ettei makuasioista saisi kiistellä, mutta näin linjakas jätti-coupe saa muodoillaan himot heräämään. Marlinin liukkaasti veistettyä perää tekisi mieli hivellä kuin pyöräilyä harrastavan naisen pakaroita kireän farkkukankaan läpi. Marlin tarkoittaa Suomeksi purjekalaa, ja vaikka en ole sellaista koskaan Näsijärven verkoista löytänyt ja nähnyt, on nimi osuva auton pullean lennokkaille linjoille. Marlin ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kalan mukaan nimetty auto. Kilpailijoiden mallinimi-arsenaalista tunnettuja olivat esimerkiksi Corvette Stingray, Plymouth Barracuda ja Opel Manta.

American Motors oli tottunut olemaan kolmen suuren (GM, Ford & Chrysler) puristuksessa, ja erottumaan järkevillä, taloudellisilla ja jopa pussihousumaisen perinteisillä autoilla. Asiat olivat kuitenkin muuttumassa 60-luvun puolen välin jälkeen, kun AMC haikaili myös mukaan alkavaan muskeliautobuumiin. Jos Marlinin korinylitykset näyttävät melkoisilta, olivat auton lähtökohdat vielä 1963 huomattavasti kompaktimmat. Marlin pohjautuu muotoilututkielmaan nimeltä Rambler Tarpon, joka puolestaan pohjautui pienempikokoiseen ja suosittuun Rambler American -malliin.


Ford Mustangin aloittaman gran turismo -tyyppisten nuorisoautojen hysterian siivittäminä AMC halusi erottua suurella ja ylellisellä fastback-muotoilulla. Niinpä Marlinin mitat venyivät entistä suuremmiksi. Takaikkunasta tuli pienen futiskentän kokoinen, ja korin c-pilarin muotoilusta puolestaan uskomattoman kaunis sen sulautuen saumattomasti perän kokonaisuuteen. Jos Marlinista tulee mieleen ensimmäisen korimallin vuonna 1966 esitelty Dodge Chrager, niin se käy vain todisteesta miten häikäilemätöntä on varastaa kilpailijoilta muotoilukikkoja.

Ensimmäisenä mallivuotena Marlineja myytiin vain reilut 10 000 kappaletta. Samaan aikaan Mustangia myytiin noin puoli miljoonaa autoa, joten myynnit olivat eri planeetoilta. Marlin sai kasvojen kohotuksen vuonna 1966, jolloin auto muuttui monen mielestä parempaan suuntaan ulkonäkönsä puolesta. Myynti sukelsi kuitenkin 2545 myytyyn autoon, joten lopunaika oli käsillä. Taloudellisia ja järkeviä autoja AMC:lta ostaneet vakioasiakkaat eivät koskaan lämmenneet villille ja huomattavasti järjettömämmälle Marlinille. Jos itse unohtaisin järjenäänen suuresta polttoaineenkulutuksesta, sekä harrasteauton tuomista riesoista valintani voisi aivan hyvin olla Rambler Marlin vuosimallia 1967. Joskus järki vain kannattaisi haudata, ja antaa himoillensa valta.

Harmi kun en ollut olemassa Jenkkilässä 60-luvulla. Kuvan autoja olisi siinä tapauksessa myyty 2546 kappaletta…