Sähköinen road trip: Teslalla Puolaan – osa 2

Edellisessä osassa startattiin matka kohti Puolaa, ja taitettiin matka Tallinnasta Druskininkaihin Liettuan eteläosaan. Tässä osassa on tavoitteena ajaa perille Puolaan saakka. Jännitystä tuo Puolan latauspisteiden epävarmuus; teoriassa sähköä on, mutta käytännön kohdatessa teorian saattaa joskus sattua hassuja juttuja…

Jokamies-Teslalla-Puolaan-liikenne
Puolan puolella ohikulkuteitä ei ihan joka kaupungissa ole. Tiellä 61 Augustowin ja Lomzan välillä liikenne seisahtui Grajewon kohdalla pahemman kerran. Maantiellä liikenne soljui sujuvasti. KUVA: Joose Luukkanen

Aamulla matka jatkui Druskininkaista kohti Puolaa. Matkaa Lodziin kertyy nafti 500 km, joten en edes ajatellut kokeilevani etapin suorittamista ilman lataustaukoa. Kuuluisan puutarhamyymälän sijaan päätin kokeilla Puolan Greenwaytä. Koillis-Puola on tähän saakka ollut valkoista aluetta pikalatausten kannalta, mutta nyt Lomzan Galeria Veneda -kauppakeskuksesta löytyisi apua virtaongelmiin. Tarkoitus oli ajaa ensin sinne ja ongelmien ilmetessä nilkuttaa Varsovaan. Korttia en tällä aikataululla saanut, mutta verkkosovelluksen puolella latauksen PITÄISI toimia. Kännykkäsovellusta Greenwayllä ei vielä ole.

Teslan navigaattori toimii yleensä hyvin, mutta sen ongelmana on vaihtoehtoisten reittien puute jos ei jostain syystä tyydy navin ratkaisuun tai se on mahdoton toteuttaa. Navi halusi ihan välttämättä ajattaa minut Valko-Venäjän kautta jonne ei ilman viisumia olisi asiaa (ja rajamuodollisuudet veisivät aikaa), joten jouduin käsipelillä asettamaan kohteeksi ensin Lazdijain. Pikkuvaiva, mutta kiusallinen. Druskininkain ja Lazdijain väli oli koko päivän kapoisin, koska pientareet olivat murtuneet molemmin puolin tietä. Isomman auton tullessa vastaan oli siis väistettävä sorapeitteiselle pientareelle.


Jokamies-Teslalla-Puolaan-Greenway-latauspist
Greenwayn latauspisteestä löytyy CHAdeMO- ja CSS -pikalataus, sekä luonnollisesti myös Type2. Teslan CHAdeMO-adapteri ja latausjohto jäävät roikkumaan ikävän näköisesti, mikä rasittaa sekä adapteria että auton liitintä. Aika näyttää miten tukevan oloinen adapteri kestää rasitusta, satunnaisessa käytössä ongelmaa tuskin on. KUVA: Joose Luukkanen

Liettuan mainiossa kunnossa olevat päätiet vaihtuivat Puolan vaihteleviin baanoihin. Alkuun vastassa oli erinomaista uutta asfalttia, mutta tietyillä väleillä tie oli semmoisilla urilla että oksat pois. Ratista sai pitää kiinni ihan tosissaan! Molempia maita yhdistää tietty yllätyksellisyys, kun esimerkiksi karja laiduntaa tien vieressä eikä välissä ole lainkaan aitaa. Haikarat ja jopa ojasta kurkkinut kettu riemastuttavat eläinten ystäviä.

Puolan tie 16 on aluksi suoraa ja hyvää. Tie kulkee metsän keskellä ja kaasu painuu helposti kohti lattiaa. Ensimmäinen suurempi kaupunki Augustow jäi mieleen jokirannan kauniista maisemista. Pyörätietä näkyi kymmeniä kilometrejä, joten fillarin kanssa matkaajille tämä voisi olla kiintoisa kohde. Alunperin olin ajatellut yöpyä täällä, mutta kyselykierroksen perusteella yhdessäkään hotellissa ei ilmeisesti ollut sähköjä, kun edes 100 metrin roikalla ei saanut ladattua…

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Fia
Puolan autokanta lämmittää fiatmiehen sydäntä. Koska viimeksi Suomessa on tullut vastaan Fiat 126? KUVA: Joose Luukkanen

Liikenne lisääntyi tiellä 61 Augustowista Lomzaan. Matkalle osui törkeän huonoa asfalttia, ja sen katoamisesta kielivät pitkät tietyöt. Rekkoja oli moneen lähtöön, ja niiden nopeusrajoittimet oli ilmeisesti säädetty yläkanttiin. Puola on vanhojen saksalaisten premium-autojen luvattu maa, ja niillä ajetaan kovaa. Silti liikenteen voi sanoa olevan ihan siistiä. Reipas tahti sopii minulle.

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Lodz-1
Puola on jäänyt viimeisten vuosisatojen aikana Venäjän, Preussin ja Itävallan jyräämäksi. Tuoreimpana muistona vieraasta vallasta on reaalisosialismista muistuttavat betonikolossit, jotka Lodzissa vuorottelevat vanhempien rakennusten seassa. KUVA: Joose Luukkanen

Laturi löytyi Galeria Venedan parkkihallista pienen etsinnän jälkeen. Virtaa tuli kuten pitikin, ja latasin akkua vajaan 37 kWh edestä. Yllätys oli melkoinen, kun tarkastin mitä lysti maksoi: 71,37 zlotia eli yli 16 euroa! Ei tässä nyt ihan bensan hinnoissa olla, mutta Carunan taksat alkoivat tuntua halvoilta. Onneksi ostarilta saadut halvat safkat kuittaisivat osaltaan matkabudjettia – ja jos on tarvetta shoppailla, niin Puolassa näkyi muutenkin hinnat olevan kohdillaan.

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Galerie-Veneda
Lomzan Galerie Veneda tarjoaa Greenwayn pikalatauspisteen, joka löytyi pienellä etsinnällä parkkihallin perimmäisestä nurkasta. Sähkö on törkeän hintaista, noin 0,50€ per kWh, joten Puolassa kannattaa suosia ilmaisia latauspisteitä aina kun mahdollista. KUVA: Joose Luukkanen

Matka jatkui jälkiviisaana typerää reittiä: valitsin navigaattorin tarjoaman (huonokuntoisen) tien 63 Zambrowiin, josta matka jatkui moottoritietä kohti Varsovaa. Pienempi tie 677 suoraan Ostrow Mazowieckaan olisi ollut paitsi lyhyempi, niin myös maisemilta mukavampi. Eikä sillä olisi tullut ajeltua 140 cruisessa.

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Tietyö
Tietytö Ostrow Mazowieckan ja Varsovan välillä hidastavat matkaa. Jos mahdollista, kannattaa tänä kesänä suosia vaihtoehtoisia reittejä. KUVA: Joose Luukkanen

Varsovaa lähestyessä matka hidastui merkittävästi tietöiden vuoksi. Kymmenien kilometrien työmaan vaikutusta pahensi amerikkalaisten armeijan kulkue; vastaan tuleva kymmenien tyhjien lavettien saattue katkaisi menon vartiksi kokonaan. Nopean googletuksen perusteella vastaan tuli Oshkosh M1070 -saattue, ilmeisesti matkalla hakemaan panssarivaunuja viikonlopun harjoituksesta Itä-Puolasta.

Hyvänä puolena 70 marssinopeus teki rangelle hyvää. Siispä päätin skipata latauksen Varsovassa ja ajaa suoraan Lodziin. Vaikka olin polkenut moottoritiellä hyvää vauhtia, niin 300 km siirtymä menisi leikiten 90% akulla.

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Fiat-Uno
I’m on fire – räpeltämätön ja siistikuntoinen Fiat Uno! Mihin nämä ovat kadonneet Suomesta? KUVA: Joose Luukkanen

Osuin Varsovaan parahiksi perjantai-iltapäivän ruuhkan keskelle. Liikenne oli nykivää ja pysähtyi välillä kokonaan ohitustiellä. Moottoritiellä kohti Lodzia tilanne ei ollut parempi, mutta otin edes kiihdytyksistä ilon irti kun kerran akkua piisasi. Puolan pojiltakin tuli hyväksyvää peukkua, vaikka Mersu ei perässä pysynytkään. Kai välillä saa lapsettaa?

Meno moottoritiellä on vauhdikasta, eikä poliiseja tunnu asia kiinnostavan. Huomasin tämän omakohtaisesti ajaessani cruisella 20 yli sallitun vasenta kaistaa poliisiauton hilautuessa takapuskuriin. Jatkoin ajoani jonon mukana, kun joku sankari paukkasi oikealta ohi sekä minusta että poliisista. Rike ei ollut puuttumisen arvoinen, ja pian maija meni minustakin ohi ja katosi horisonttiin.

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Lodz-2
Lodz on omalla karulla tavallaan viehättävä pikkukaupunki, josta voi bongata neuvostoarkkitehtuuria, vanhoja koneita, klassikkokäyttöautoja ja 1800-luvun punatiiliteollisuutta. KUVA: Joose Luukkanen

Huvilla on hintansa, paitsi ei nyt. Kaarsin Galeria Lodzka -ostoskeskuksen halliin kun akkua oli sopivasti 1% jäljellä ja täytin akun, tällä kertaa ilmaiseksi, ennen hotellin parkkiin siirtymistä. Viimeinen fiilis oli pieni pettymys, koska odottamaani seikkailua ei tullutkaan – virtaa oli tarjolla usein ja odotetulla nopeudella. Jatkuisiko onni paluumatkalla jäi nähtäväksi.

Jokamies-Teslalla-Puolaan-Galeria-Lodzka
Galeria Lodzka tarjosi ilmaista virtaa. Pysäköinti muuttui maksulliseksi kolmen tunnin kohdalla, ja kolikkojen metsästys oli yllättävän hankalaa. Muutoin kortilla pärjäsi koko reissun. KUVA: Joose Luukkanen