Tämä “Kultakala” ei päässyt koskaan tuotantoon – BMW rakensi 1980-luvulla V16-koneella varustetun 767iL:n

Saksassa oli valmistettu hienoja V12-moottorisia luksusvaunuja ennen toista maailmansotaa, mutta sodanjälkeisinä vuosikymmeninä valmistajat tyytyivät korkeintaan kahdeksan sylinterin voimaan. Myös BMW oli hyödyntänyt veekasia jo 1950-luvun luksusmalleissaan, mutta 1980-luvun alkupuolella E23-korisen 7-sarjan pellin alle sai korkeintaan kuusipyttyisen voimanlähteen. Kaikki muuttui kuitenkin seuraajamallin, eli vuonna 1986 esitellyn E32:n kohdalla.

Esittelyhetkellä markkinoille lanseerattiin vain kuusisylinterisiä malleja, mutta jo seuraavana vuonna oli todellisen jymypaukun vuoro. Baijerilaiset toivat nimittäin myyntiin Saksan sodanjälkeisen ajan ensimmäisen V12:n, joka luovutti tasan 300 hevosvoimaa 7-sarjan 750i- ja 750iL-huippuversioiden nokalla. Tämä sai arkkivihollinen Mercedeksen suorastaan paniikin valtaan, ja Stuttgartissa alettiin pikaisesti kehittää omaa täysimoottoria. Mersun V12 ehti kuitenkin markkinoille vasta 1990-luvun puolella.


Olisi voinut kuvitella, että viisilitrainen V12 olisi jo riittänyt paremmin kuin hyvin Bemarin insinööreille. Heillä oli kuitenkin vieläkin kunnianhimoisempia suunnitelmia luksusluokan voimanlähteiden suhteen. Niinpä BMW:llä päätettiin kehittää vuonna 1987, eli 750i:n lanseerauksen aikaan peräti 6,7-litrainen bensakone, jossa sylintereitä oli vaatimattomat 16. Voimanlähteen koodinimeksi annettiin ”Goldfisch”, eli suomeksi Kultakala. Mylly tehtiin baijerilaisten V12:n pohjalta, ja se oli kaksitoistasylinterisen moottorin tavoin vapaasti hengittävä.

Huipputehoksi saatiin 408 heppaa, mikä kuulostaa nykypäivänä melko vaatimattomalta lukemalta tämänkokoiseen voimanlähteeseen. Potkua oli kuitenkin yli 100 hevosvoimaa enemmän kuin baijerilaismerkin ensimmäisessä V12:ssa. V16 asennettiin testikäyttöä varten alun perin V12:lla varustettuun 750 iL:ään, jota kutsuttiin tehtaan sisällä iskutilavuuden ja moottorin projektinimen mukaan 767 iL Goldfischiksi tai ”Salaiseksi Seiskaksi”.

Itse moottori saatiin kenkälusikoitua vielä joten kuten 7-sarjan keulalle, mutta jäähdytyksen suhteen tulikin jo tenkkapoo. Jäähdytysjärjestelmä piti tilanpuutteen vuoksi sovittaa testiproton perään, mikä toi autoon oudon näköisen ilmanpoistoritilän takalokasuojien väliin ja massiiviset kidukset takalokasuojiin. Intensiivisen kehitystyön jälkeen testiproto esiteltiin BMW:n johdolle, joka ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle V16-moottorisesta luksusautosta. Niinpä ”Kultakala” jäi yksittäiskappaleeksi, jota ei onneksi tuhottu useimpien testimuulien tavoin. Auto kuuluu nykyään baijerilaismerkin museon kokoelmiin, ja se on ollut aika ajoin myös esillä julkisuudessa.

BMW:n valikoimasta löytyy muuten tälläkin hetkellä iskutilavuudeltaan lähes yhtä iso moottori. Se on M760iL:n ja mm. Rolls-Royce Ghostin pellin alla hyödynnetty 6,6-litrainen tuplaturbo-V12, jonka päivät alkavat valitettavasti olla luetut jatkuvasti kiristyvien kulutus- ja päästönormien vuoksi. Niinpä nykyinen 7-sarja jää kaiken todennäköisyyden mukaan baijerilaismerkin viimeiseksi V12:lla varustetuksi mallisarjaksi.