Tämä taksimersu on yksi autohistorian ikimuistettavimpia sleepereitä – 500 E:n kehitystyöstä ja valmistuksesta vastasi Porsche

Klassisena taksimersuna tunnettu W124-mallisarja korvasi vuodesta 1984 alkaen W123-koodilla tunnetun edeltäjänsä. Alkuvuosina suurin W124:n pellin alle saatavilla ollut kone oli kolmilitrainen suora kuutonen, mutta esimerkiksi AMG onnistui survomaan auton nokalle jo 1980-luvulla parhaimmillaan kuusilitraisen kasin. Taksikorinen piilomuskeli sai niin paljon huomiota ympäri maailman, että Mercedes-Benz päätti itsekin lähteä tälle linjalle.

Niinpä Pariisin autonäyttelyssä esiteltiin syksyllä 1990 500 E:ksi, nimetty luomus, joka näytti äkkivilkaisulla aivan tavalliselta W124-mallisarjan edustajalta. Hillitysti levitetyt lokasuojat, sporttisempi etuhelma, 23 milliä matalampi alusta ja takaluukun mallimerkintä kertoivat kuitenkin asiantuntijoiden silmiin, että kyseessä oli jotakin muuta kuin perustaksi. Myös auton tuotekehitys- ja valmistusprosessi kulki omia latujaan, koska siinä oli kiinteästi mukana toinen Stuttgartissa päämajaansa pitävä automerkki, eli Porsche.


Mercedes valmisti ja maalasi itse korit, jotka toimitettiin Porschelle loppukokoonpanoa varten. Konepellin alla murisi S-luokasta ja SL:stä tuttu viisilitrainen kasi, joka luovutti kuskin oikean jalan käskettäväksi 326 virkeää hevosta. Satanen oli näillä voimavaroilla taulussa vain 5,9 sekunnissa, ja Autobahnilla kyyti riitti elektronisesti rajoitettuun 250 km/h:n huippunopeuteen asti. Muskelisedania valmistettiin 500 E:n nimellä vuoteen 1993 asti, jolloin auto ristittiin muun mallisarjan faceliftin mukana E 500:ksi.

Samalla myös maski integroitiin osaksi konepeltiä, ja takaluukun kansikin meni uusiksi. Lisäksi takavalot saivat tuoreempaa kaksiväristä ilmettä, ja oranssit vilkut saivat väistyä valkoisten tieltä niin edessä kuin takana. E 500:n taru huipentui Geneven autonäyttelyssä tasan 25 vuotta sitten esiteltyyn Limited-erikoismalliin, jonka ulkoväriksi asiakas saattoi valita joko hopean tai metallimustan. Vanteiden design oli puolestaan sama kuin DTM-kilpurin luokittelumallina toimineessa 190 E 2.5-16 Evolution II:ssa, ja sisustaan sai mustan ja harmaan, vihreän tai punaisen nahan yhdistelmiä. Koristelistoihin oli puolestaan tarjolla linnunsilmävaahteraa perinteisen puuviilun vaihtoehdoksi.

500 E ja E 500 kävivät hinnastaan huolimatta mukavasti kaupaksi, koska niitä valmistui Mercedeksen ja Porschen yhteistyönä 10 479 kappaletta vuosien 1990 ja 1995 välillä. Muskelisedanin suosio rohkaisi tähtimerkkiä panostamaan aiheeseen jatkossakin, ja niinpä 500 E:tä voidaan pitää tehdasvirittäjäksi muuttuneen AMG:n Autobahn-tykkien yhtenä kantaisänä. Yksikään myöhempien aikojen muskeli-Mersu ei ole ollut kuitenkaan yhtä huomaamattoman näköinen kuin 500 E, mikä on tuonut autolle melkoisen kulttimaineen yhtenä autohistorian ikimuistettavimmista sleepereistä.