Tässä on yksi maailman harvinaisimmista Mustangeista: 1980 McLaren M-81 Mustang!

Fox-body –nimeä kantanut kolmannen sukupolven Mustang pääsi tuotantoon vuonna 1979. Ilmestymishetkellä siinä oli vielä 4,9-litrainen V8, mutta samana vuonna silmille tullut toinen öljykriisi pakotti Fordin miettimään asioita uudelta kantilta. Tilalle tuotiin 4,2-litran kasi, sekä 2,3-litran nelisylinterinen turboahtimella varustettu moottori, joka tuotti 150 hummaa. V8-fanit eivät tietenkään olleet vakuuttuneita moisesta, joten Ford päätti elvyttää kilpailutoimintaansa uuteen lentoon.

Valmistajan katse kohdistui McLarenin moottoreihin, jotka sijaitsivat Michiganissa. Vuonna 1980 alkunsa sai M-81 nimeä kantanut Mustang-projekti. Kyseessä ei ole ainoastaan yksi harvinaisimmista Mustangeista, vaan myös yksi ensimmäisistä SVO-Musseista. Fordin Special Vehicle Operation division oli erityisesti Mustangien virittämiseen erikoistunut valmistajansa yksikkö. Uuden SVO-yksikön alaisuudessa päätettiin irroitella kunnolla, ja muotoilla Mustangin ketunvarsi uuteeen uskoon.


Lokasuojat levennettiin hieman Lancia Delta Integrale –tyylisesti, jotta uudet leveämmät renkaat eivät olisi tunkeneet ulos auton mitoista. Etuosa muutettiin tulevaa euroopan Fordin Sierra-mallia enteilevästi maskittomaksi, mikä sai Mustangin näyttämään hämmentävästi myöhemmin vuonna 1982 esitellyltä kolmannen sukupolven Camarolta! Kun konepeltiin tehtiin vielä isot ilmanottoaukot, muuttui nykyisin väheksyttynä kasari-Mustangina muistellun auton ilme suorastaan lihaksikkaan uhkaavaksi.

Tekniikkapuolella jousitus muutettiin jämäkämmäksi, ja kallistuksenvakaaja vaihtui vankkarakenteisempaan. Konehuoneessa nelisylinterisestä turboineen tiristettiin yhteensä 175 hevosvoimaa. Myös istuimet saivat vaihtua Recaron kuppimallisiin. Ford suunnitteli myyvänsä hormoni-Mustangia noin 250 kappaletta. Tämä kaikki koski tosin vain siviilimallin SVO-käsittelyn saanutta Mussea. Kisapuolella auto haluttiin näyttämään mahdollisimman paljon siviiliversiolta. Tekniikka vaihtui sen sijaan sitäkin kovempaan, kun moottoriksi valikoitui Cosworthin nelisylinterinen, josta revittiin komeat 350 korskuvaa oria.

Kisakireän auton debyytti oli näyttävä, sillä 24 tunnin Daytonan ajossa vuonna 1981 auto saavutti GT prtotyyppi –luokan voiton. Katuversion kohdalla tilanne ei ollut yhtä ruusuinen, sillä 250 myytävän auton myynti osoittautui turhan optimistiseksi. 25,000 dollarin hintalappu oli melkoinen, kun hinnat alkaen Mustin sai omakseen jo 5000 taalalla! Katulaillisia valmistettiin lopulta vaivaiset 10 autoa, mikä tekee niistä yhden kaikkien aikojen harvinaisimmista Mustangeista.