Toimittajan autolomat – Lefkas, Kreikka

Auto kannattaa kuvata joka puolelta yksityiskohtaisesti ongelmien välttämiseksi. KUVA: Joose Luukkanen

Kävimme syyskuun alussa viettämässä myöhäistä kesälomaa Lefkaksella, joka on turistien suosima saari maan länsiosassa Joonianmeren rannalla. Ympäristössä on useita muitakin suosittuja turistikohteita, kuten Zakintoksen ja Korfun saaret sekä Parga mantereen puolella. Lensimme Prevezaan ja vuokrasimme auton suoraan lentokentältä. Kohteemme Vasiliki sijaitsi aivan Lefkaksen eteläosassa, joten ajomatkaa kertyi vajaa 100 km.

Lefkas on jyrkkäpiirteinen saari Joonianmerellä Kreikan länsirannikolla. Saari linkittyy mantereeseen parin kilometrin mittaista pengertietä pitkin, joten salmen toisella puolella siintävän mantereen jylhät muodot hallitsevat itärannikkoa. Lefkaksen korkein kohta, Stavrota yltää 1158 metrin korkeuteen, ja hyvällä säällä näkyvyyttä riittää Korfulle saakka. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkas on jyrkkäpiirteinen saari Joonianmerellä Kreikan länsirannikolla. Saari linkittyy mantereeseen parin kilometrin mittaista pengertietä pitkin, joten salmen toisella puolella siintävän mantereen jylhät muodot hallitsevat itärannikkoa.  Kuva on otettu Nidrin länsipuolelta kohti mannerta; salmessa näkyvät saaret ovat Madouri (pienempi saari etualalla) ja Onassiksen omistama Skorpion. KUVA: Hanna Häppölä

Ensituntuma Kreikan liikenteeseen oli positiivinen. Liikenne oli sesongin jo päätyttyä rauhallista. Tiet ovat pääosin kohtuullisessa kunnossa ja sivuteillä on samanlaisia monttuja kuin Suomessakin. Rankkojen syyssateiden jälkeen kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sorapintaisilla sivuteillä ajaminen saattaa olla mahdotonta kaksivetoisella autolla. Sadepäivän jälkeen teillä näkyi valumavesien jättämiä syviä uria.

Lefkaksen suurimmat tiet ovat hyväkuntoisia. Oliivipuita näkee runsaasti, sillä onhan Kreikka maailman kolmanneksi suurin oliivituottaja heti Espanjan ja Italian jälkeen. Yhdestä oliivipuusta saadaan vuodessa ainoastaan pari litraa oliiviöljyä. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkaksen suurimmat tiet ovat hyväkuntoisia. Oliivipuita näkee runsaasti, sillä onhan Kreikka maailman kolmanneksi suurin oliivituottaja heti Espanjan ja Italian jälkeen. Yllätyin kuultuani, että yhdestä oliivipuusta saadaan vuodessa ainoastaan kaksi litraa oliiviöljyä – ei ihme, että puita on saarella tuhansittain! KUVA: Hanna Häppölä

Kreikassa korkeuserot ovat Suomea suurempia ja tiet jyrkempiä. Vaikka lunta ei yleensä ole, kannattaa sateella huomioida myös renkaiden pito jyrkimmissä mäissä ja kerätä jyrkimpiin kohtiin reilusti vauhtia. Serpentiiniteillä kannattaa keskittyä ajamiseen ja pitää auto visusti omalla puolella tietä.


Lefkaksen tiet ovat mutkaisia ja jyrkkiä. Vaikka matka näyttää kartalla lyhyeltä, kannattaa siihen varata runsaasti aikaa. Kuva on otettu Agios Petroksen pohjoispuolelta etelän suuntaan, rinteellä näkyvät Marantochorin ja Evgiroksen kylät. Horisontissa siintää Arkoudin pieni saari. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkaksen tiet ovat mutkaisia ja jyrkkiä. Vaikka matka näyttää kartalla lyhyeltä, kannattaa siihen varata runsaasti aikaa. Kuva on otettu Agios Petroksen pohjoispuolelta etelän suuntaan, rinteellä näkyvät Marantochorin ja Evgiroksen kylät. Horisontissa siintää Arkoudin pieni saari. KUVA: Hanna Häppölä

Turvallisuusajattelu on Kreikassa lapsenkengissä. Kaksipyöräisillä liikkuvista kypärää ei käytä juuri kukaan. Myöskään mönkijöiden kahvoissa ei ajatella pääkoppaa, vaikka kiinteä taka-akseli aiheuttaa varmasti puskemista serpentiiniteillä. Suosittelen kypärän käyttöä myös lomalla, koska pienissäkin nopeuksissa asfalttiin kopsahtava otsalohko tekee kipeää. Toki jos serpentiinin ajaa pitkäksi niin kypärän käytöllä tuskin on väliä…

Serpentiinitiet vaativat veronsa. Lähes jokaisessa mutkassa on pieniä muistomerkkejä liikenteen uhreille. Useimmat niistä ovat suomalaisia kynttilälyhtyjä vastaavia vaatimattomia rakennelmia, mutta varakkaan perheen vesan töpätessä viimeistä kertaa rakennetaan toki komiampi. Muistomerkkien sisällä poltetaan kynttilöitä ja niihin viedään pieniä lahjoja vainajalle lahjoja, kuten hedelmiä ja tupakkaa. KUVA: Hanna Häppölä
Serpentiinitiet vaativat veronsa ja oikein tiukan mutkan tunnistaa yleensä ristinmerkistä. Vilkkaimmilla ja vaarallisimmilla teillä lähes jokaisessa mutkassa on pieniä muistomerkkejä liikenteen uhreille. Useimmat niistä ovat suomalaisia kynttilälyhtyjä vastaavia vaatimattomia rakennelmia, mutta varakkaan perheen vesan töpätessä viimeistä kertaa rakennetaan toki vähän komiampi. Muistomerkkien sisällä poltetaan kynttilöitä ja niihin viedään pieniä lahjoja vainajalle lahjoja, kuten hedelmiä ja tupakkaa. KUVA: Hanna Häppölä

Nopeusrajoitukset ovat Kreikassa lähinnä ohjeellisia. Vauhti pidetään reippaana, mutta muut tielläliikkujat huomioiden. Jalankulkijoille on tapana antaa hyvin tilaa ja vastavuoroisesti auton eteen ei hypitä yllättäen. Paikallinen kalusto vaihtelee iältään ja joukossa on todellisia muinaismuistoja, joten nopeuseroja syntyy. Esimerkiksi raskas kalusto on maaseudulla pääosin 80- ja 90-luvuilta. Ohitustarvetta siis ilmenee, mutta ohittaminen on helppoa koska kanssakulkijat huomioidaan mukavasti. Nopeammille ei kiukutella kuten Suomessa, vaan liikenne on enemmän yhteispeliä. Sääntöuskovaisilla tosin tekee varmasti pahaa!

Nykyaikainen turvallisuusajattelu ei ole saavuttanut Kreikkaa. Lavakyytiin komennettu mamma oli tavanomainen näky. Suomalaiseen vedetään-säännöt-vähän-yli -turvallisuusajatteluun tottunut saa Kreikassa hieraista silmiään useammankin kerran! KUVA: Hanna Häppölä
Nykyaikainen turvallisuusajattelu ei ole saavuttanut Kreikkaa. Lavakyytiin komennettu mamma oli tavanomainen näky. Suomalaiseen vedetään-säännöt-reilusti-yli-ettei-nyt-vaan-sattuisi-mitään -turvallisuusajatteluun tottunut saa Kreikassa hieraista silmiään useammankin kerran! KUVA: Hanna Häppölä

Vinkit liikenteessä onnistumiseen

Keräsin tähän vinkit jotka kannattaa huomioida Kreikassa liikuttaessa.

Saaren keskiosissa noustaan yli puolentoista kilometrin korkeuteen, jolloin rannan oliivilehtojen vehreys vaihtuu karuihin kukkuloihin. Viini- ja oliiviviljelmät reunustavat teitä noin kilometrin korkeuteen saakka. Kuva on otettu Lefkaksen keskiosista kohti etelää, horisontin saaret ovat Arkoudi ja Ithaca. KUVA: Hanna Häppölä
Autolla kulkeva kokee enemmän. Saaren keskiosissa noustaan yli kilometrin korkeuteen, jolloin rannan oliivilehtojen vehreys vaihtuu karuihin kukkuloihin. Viini- ja oliiviviljelmät reunustavat teitä noin kilometrin korkeuteen saakka. Kuva on otettu Lefkaksen keskiosista kohti etelää, horisontin saaret ovat Arkoudi ja Ithaca. KUVA: Hanna Häppölä

1. Tarkista saamasi auto kunnolla

Ensimmäinen vinkki pätee ympäri maailman autoa vuokrattaessa. Ennen kuin kuittaat auton vastaanotetuksi, käy se läpi perinpohjaisesti ja vaadi kaikki havaitsemasi kolhut ja painaumat merkittäväksi tarkastuskorttiin. Auton ulkopuolen lisäksi käy läpi sisätiloista ainakin istuimet ja tarkista myös vararenkaan olevan mukana. Tässä kohtaa kannattaa myös kuvata auto joka puolelta varmuuden vuoksi.

Auto kannattaa kuvata joka puolelta yksityiskohtaisesti ongelmien välttämiseksi. KUVA: Joose Luukkanen
Auto kannattaa kuvata joka puolelta yksityiskohtaisesti ongelmien välttämiseksi. Uudenkarheassa Micrassa ei ollut lommoja. KUVA: Joose Luukkanen

Autoa palauttaessa saavu lentokentälle riittävän ajoissa, jotta et joudu kiiruhtamaan lennolle vaan ehdit rauhassa käydä läpi auton kunnon vuokraamon edustajan kanssa. Ota kuittaus auton palauttamisesta sovitussa kunnossa, tai koijarifirma saattaa tarttua tilaisuuteen ja laskuttaa luottokortiltasi useamman satasen ”isoista naarmuista”. Jos kuitenkin saavut kiireessä kentälle, niin vähintäänkin kuvaa auto ympäriinsä jolloin sinulla on kättä pidempää ongelmatilanteiden varalle.

Kokemusteni perusteella vuokraamon koolla ei ole merkitystä luotettavuuden suhteen. Paras palvelu on ollut Karibialla pikkuputkassa rastavekkulin asiakkaana, ja koijarina oli suuri kansainvälinen ketju. Ketjut toimivat ulkomailla tyypillisesti yrittäjävoimin, joten suomalaisesta ketjusta on turha odottaa edes sympatiaa jos joutuu huijarin uhriksi. Ongelmia on tullut ainoastaan kerran, joten pienellä valveutuneisuudella autoa vastaanottaessa ja palauttaessa välttyy ongelmilta.

2. Vuokraa pieni automaattivaihteinen auto

Serpentiiniteillä ja maaseutukylissä pieni auto on ehdoton valinta, koska sen ansiosta vastaantulijan kohtaaminen kapealla tiellä on helpompaa ja välttyy turhilta peruuttamisilta. Myös pysäköinnin kannalta kannattaa valita niin pieni auto kuin seurueelle riittää, etenkin jos on liikkeellä sesonkiaikaan. Syyskuussa parkkitilaa oli reilusti joka paikassa.

Jopa "valtatiet" kulkevat suoraan kylien läpi. Kapeilla kujilla sompaillessa mutkat eivät ole selkeitä, vaan välillä pikkuautoakin sai vekslailla tiukimmissa käännöksissä. Isoa autoa ei kannata näille teille ohjastaa jos ei ole aivan pakko. KUVA: Hanna Häppölä
Jopa ”valtatiet” kulkevat suoraan kylien läpi. Kapeilla kujilla sompaillessa mutkat eivät ole selkeitä, vaan välillä pikkuautoakin sai vekslailla tiukimmissa käännöksissä. Isoa autoa ei kannata saaren keskiosien teille ohjastaa jos ei ole aivan pakko. KUVA: Hanna Häppölä

Autoon kannattaa ehdottomasti valita automaattivaihteisto. Serpentiiniteillä joutuu jatkuvasti hämmentämään vaihdetta, joten kuski ei pääse helpolla. Minimissään kannattaa ottaa alhaalta hyvin vääntävä diesel, jolloin joka mutkassa ei tarvitse pudottaa ykköselle asti.

Kapeaa serpentiinitietä Lafkataksen niemellä aivan saaren eteläkärjessä. KUVA: Hanna Häppölä
Kapeaa serpentiinitietä Lafkataksen niemellä aivan saaren eteläkärjessä. Vaihdekäsi ei saa hetkenkään lepoa! KUVA: Hanna Häppölä

Auto kannattaa varata ajoissa etenkin sesongin aikana. Varasin auton kahta viikkoa aiemmin, jolloin kolme ketjua myi eioota. Lopuissakin vuokraamoissa valikoima oli pikkukentällä rajallinen, joten etenkin kesä-elokuussa Prevezaan lentävien kannattaa toimia ajoissa jos haluaa auton jo kentältä. Turistikohteista löytyy lukuisia pikkuvuokraamoita, joista auton tai kaksipyöräisen saa alleen keskellä sesonkiakin.

Prevezan kentällä autovalikoima on rajallinen. Jonkinlaisen kulkimen saa alleen kohteestakin, mutta kannattaa silti toimia ajoissa jo kulkupelille asettaa yhtään suurempia vaatimuksia... KUVA: Joose Luukkanen
Prevezan kentällä autovalikoima on rajallinen. Kreikkalaiset ovat kauppamiehiä, joten jonkinlaisen kulkimen saa alleen kohteestakin, mutta kannattaa silti toimia ajoissa jo kulkupelille asettaa yhtään suurempia vaatimuksia…
KUVA: Joose Luukkanen

Oma valintamme oli viisiovinen pikkuauto, joka riitti mainiosti kahdelle hengelle. Alle valikoitui toivotun Fiatin sijaan Nissan Micra, jonka moottori oli pahasti alimittainen vuoristoteille. Serpenttiineissä joutui usein vaihtamaan ykköselle ja jyrkimmissä mäissä konetta oli pakko ajaa korkeilla kierroksilla. Matkanteko ei vuorilla ollut jouheaa ja hermo meni moneen kertaan kun hinupetteristä ei päässyt ylämäkeen ohi. Esimerkiksi Espanjan aurinkorannikkoon tottuneen kannattaa valita pykälää tehokkaampi kulkupeli, koska mäet ovat jyrkempiä ja mutkat tiukempia.

Manuaalimicra ei ollut paras valinta. Serpentiinien mutkissa joutui hakemaan ykköstä ja kierrättämään sillä punarajalle saakka, jotta kakkonen jaksoi vetää. Suosittelen tehokkaampaa dieseliä tai vähintäänkin automaattia. KUVA: Joose Luukkanen
Manuaalimicra ei ollut paras valinta. Serpentiinien mutkissa joutui hakemaan ykköstä ja kierrättämään sillä punarajalle saakka, jotta kakkonen jaksoi vetää. Suosittelen tehokkaampaa dieseliä tai vähintäänkin automaattia. KUVA: Joose Luukkanen

Pärjäsimme etuvedolla myös pienemmillä kärrypoluilla ajamalla tarkasti ja keräämällä vauhtia tiukempiin mäkiin. Mikäli haluaa koluta pienimmätkin kinttupolut tai ajaa sorapätkillä rennommin, kannattaa alle valita pienehkö maasturi. Esimerkiksi Suzukin hauskoja pikkumaastureita on vuokraamoissa tarjolla runsaasti.

Kaksivetoisella pärjäsi mainiosti myös pienemmillä teillä. Kuvan kärrypolku oikaisee pikku mäen Vasilikin ja Poro Katsikin välillä, ja säästää parinkymmenen kilometrin lenkiltä. Näkymä öiseen Vasilikin on kokemisen arvoinen! KUVA: Hanna Häppölä
Kaksivetoisella pärjäsi mainiosti myös pienemmillä teillä. Kuvan kärrypolku oikaisee pikku mäen yli Vasilikin ja Porto Katsikin välillä, ja säästää näin parinkymmenen kilometrin lenkiltä. Virallisesti tie on ”rakenteilla” ja kulkeminen on omalla vastuulla. Kylttejä ei kannata pelätä (meille ”ajokieltosuositus” oli oikeastaan kutsu) ja näkymä öiseen Vasilikiin olikin kokemisen arvoinen! KUVA: Hanna Häppölä

3. Varaa aikaa matkantekoon

Lefkaksen saarella nopeus ei kertaakaan noussut yli sataan kilometriin tunnissa, joten tiet tosiaankin ovat mutkaisia ja mäkisiä. Eräänä iltana ajoimme kotiin Mikros Gialoksesta n. 15 kilometrin matkan, ja aikaa tuhraantui lähes 40 minuuttia! Edes tyhjällä tiellä serpentiinien kiertäminen ei ole nopeaa puuhaa, puhumattakaan siitä jos eteen tulee täyteen lastattu 80-luvun kuorma-auto. Hieman yllättäen matkanteko on kaikkein sujuvinta hämärän jo laskeuduttua, koska silloin liikenne on hiljaista ja serpentiinit voi ajaa vauhdikkaammin koska vastaantulijat näkee valoista.

Klousouria Gorge on pakollinen pysähdyspaikka Agios Iliaksen ja Egklouvin välillä ajaessa. Tien varrelta kannattaa poiketa myös saaren korkeimmalle kohdalle, josta näkee hyvällä säällä aina Korfulle saakka. KUVA: Hanna Häppölä
Klousouria Gorge on pakollinen pysähdyspaikka Agios Iliaksen ja Egklouvin välillä ajaessa. Tien varrelta kannattaa poiketa myös saaren korkeimmalle kohdalle, 1158 metrin korkeuteen yltävälle Stavrotalle, josta näkee hyvällä säällä aina Korfulle saakka.  KUVA: Hanna Häppölä

Rannan valtatietä pitkin Vasilikista Lefkadaan ajaa alle tunnissa, ja kilometrejä kertyy reilut 30. Lefkaksen saaren läpiajamiseen saaren keskiosan kautta on sen sijaan syytä varata ihan koko päivä. Aikaa nimittäin kuluu väkisin myös kuvien ottamiseen – tai ainakin maisemien ihailuun, koska näkymät ovat upeita huikeita. Korkeuseroa on saarilla rutkasti, joten kuvauksellisia paikkoja tulee eteen jatkuvalla syötöllä; vaikka juuri kuvittelit ettei maisema tästä parane, niin kilometrin päässä ja parisataa metriä korkeammalla odotukset ylittyvät jälleen. Päivämatkoista ei siis kannata suunnitella kovinkaan pitkiä, etenkin jos haluaa pysähtyä tutkimaan upeita kyliä. Varaa ajan lisäksi myös riittävän suuri muistikortti kameraan.

Kuvauksellisia paikkoja löytyy joka mutkan jälkeen. Saaren keskiosista bongasimme pari vanhaa tuulimyllyä. KUVA: Hanna Häppölä
Kuvauksellisia paikkoja löytyy joka mutkan jälkeen. Saaren keskiosista bongasimme pari vanhaa tuulimyllyä. KUVA: Hanna Häppölä

Sateella kannattaa testata auton renkaiden pito. Oman automme alla oli todelliset säästökumit, jotka eivät pitäneet märällä asfaltilla lainkaan. Alamäet piti ajaa varovasti ja jyrkimmissä ylämäissä tuli pito-ongelmia. Kylissä mennään usein luonnonkivetyksellä kapeita kujia, joten tarkkana saa olla koko ajan.

Kylien läpi ajaessa on oltava tarkkana. Micralla mahtui puikkelehtimaan kujilla ilman ongelmia, ja vastaantulijoita oli helppo väistää. Jyrkimmät luonnokivillä päällystetyt mäet ovat sateella liukkaita, jolloin pahimmassa tapauksessa joutuu etsimään kiertotien. KUVA: Hanna Häppölä
Kylien läpi ajaessa on oltava tarkkana. Micralla mahtui puikkelehtimaan kujilla ilman ongelmia, ja vastaantulijoita oli helppo väistää. Jyrkimmät luonnokivillä päällystetyt mäet ovat sateella liukkaita, jolloin pahimmassa tapauksessa joutuu etsimään kiertotien. KUVA: Hanna Häppölä

4. Varaudu yllätyksiin

Sekä turistit että paikalliset aiheuttavat toiminnallaan sotkua liikenteessä. Eteläeurooppalaiseen tyyliin auton voi pysäköidä mihin tahansa ja koko liikenteen voi tukkia pysähtymällä juttelemaan kaverin kanssa keskelle katua. Ajoneuvo pysäytetään lastaamista varten siihen missä se on helpointa.

Mutkan takana saattaa olla pieniä ylläreitä. Saarta koetteli vuoden 2015 marraskuussa voimakas maanjäristys, jonka jälkiä ei vieläkään ole saatu korjattua. KUVA: Hanna Häppölä
Mutkan takana saattaa olla pieniä ylläreitä. Saarta koetteli vuoden 2015 marraskuussa voimakas maanjäristys, jonka jälkiä ei vieläkään ole saatu korjattua. KUVA: Hanna Häppölä

Serpentiiniteillä kannattaa tosissaan varautua pysähtymään milloin tahansa. Mutkan takana voi olla maisemasta huumaantunut turisti tai vauhdinhuumainen skootterikuski jolla menee mutka pitkäksi. Maaseudulla törmäsimme päiväsaikaa lammaslaumaan ja yli-innokkaisiin vahtikoiriin, pimeään aikaan liikkeellä taas oli kettuja ja muita pieneläimiä. Kerran väistimme jopa kilpikonnaa!

Laitumelta toiselle siirtyvä lammaslauma ei ole tavaton näky. Päkäpäitä kohdatessa kannattaa ohjata auto tien sivuun ja antaa eläinten jolkotella ohi omia aikojaan. KUVA: Hanna Häppölä
Laitumelta toiselle siirtyvä lammaslauma ei ole tavaton näky. Päkäpäitä kohdatessa kannattaa ohjata auto tien sivuun ja antaa eläinten jolkotella ohi omia aikojaan. KUVA: Hanna Häppölä

5. Pidä kartta mukana

Kartat eivät välttämättä ole ajan tasalla, joten mukana on syytä pitää sekä paperikartta että kännykän kartta. Huomasimme mm. sivuteiden välillä erkanevan satoja metrejä edempää kuin mitä kartta väitti, kun taas navigaattorin kartta näytti tien oikein. Viitoitus on kohtuullinen ainoastaan pääväylillä, muulloin kulkija on omien suunnistustaitojensa varassa. Pariin kertaan törmäsimme myös katkenneeseen tiehen, kun tieprojekti oli jäänyt kesken ilmeisesti rahojen loputtua.

Jos et heti hoksaa, että oikealta pääsee Vasilikiin, Nidriin ja Lafkadaan, niin kartasta se olisi selvinnyt. Suurimmassa osassa kartoista on painannimet sekä kyriilisillä että latinalaisilla aakkosilla. Paperikartaksi kannattaa valita mahdollisimman tarkka malli ja sen lisäksi pitää myös puhelimen navigaattori päällä. KUVA: Hanna Häppölä
Jos et heti hoksaa, että oikealta pääsee Vasilikiin, Nidriin ja Lefkadaan, niin kartasta sekin selviää. Suurimmassa osassa kartoista on paikannimet sekä kyriilisillä että latinalaisilla aakkosilla. Paperikartaksi kannattaa valita mahdollisimman tarkka malli ja sen lisäksi pitää myös puhelimen navigaattori päällä. KUVA: Hanna Häppölä

Kreikassa pärjää kyllä

Auton vuokraamista ei kannata jännittää vaan hypätä rohkeasti auton rattiin. Autolla pääsee moneen paikkaan, jotka muuten jäisivät näkemättä. Parhaat rannat ja maittavimmat paikalliset pöperöt löytyvät turistirysien ulkopuolelta.

Kartta käteen ja menoksi. Evästä voi napata suoraan tien varresta - lainarahat takaisin vaikka rypäle kerrallaan! KUVA: Joose Luukkanen
Kartta käteen ja menoksi. Evästä voi napata suoraan tien varresta – lainarahat takaisin vaikka rypäle kerrallaan! KUVA: Joose Luukkanen