Tölkki-Volkkarista saa tehtyä myös maastohirviön – Lahdessa bongattua yksilöä vauhdittaa Mersun diesel

Volkswagen esitteli Kuplan rinnalle jo 1940-luvun lopulla T1-koodilla tunnetun pakettimallin. Se nosti Saksan pyörilleen 1950-luvun talousihmeen aikana, ja mallin elinkaari ulottui lopulta vuoteen 1967 asti, kun T2:ksi nimetty seuraaja astui estradille. Siinäkin luotettiin perinteiseen takamoottoritekniikkaan ja pehmeänpyöreisiin linjoihin, vaikka kilpailijat esittelivät paljon modernimpia ratkaisuja. Uudenaikaiset kulmikkaat muodot saavuttivat lopulta Wolfsburginkin vuonna 1979, kun T3-sukupolvi esiteltiin.

Vaikka auton linjat enteilivät jo 1980-luvun kantikkuutta, Kuplan peruina tulleesta takamoottorista ei luovuttu vieläkään. Tölkkinä tunnettu T3 venyi 1990-luvun alkuun jatkuneen uransa aikana moneen käyttöön. Tässä sukupolvessa nähtiin esimerkiksi ensimmäistä kertaa Syncro-neliveto, ja auto toimi pohjana myös 911:n moottorilla varustetulle Porsche B32:lle.


Toista ääripäätä edustivat puolestaan lavamallit, joita sai myös pidemmällä Doppel-ohjaamolla. Niitä nähtiin usein työkäytössä juuri nelivedolla varustettuna. Syncro-tekniikkainen T3 toimii jopa maasturin korvikkeena, joten myös maastoajoharrastajat ovat iskeneet silmänsä niihin. Tällaiset autot ovat harvemmin huippuviimeisteltyjä eläkepäivilläänkään, mutta Lahden X-treme Car Show’ssa nähtiin aivan päinvastainen esimerkki.

Heti sisääntuloaulassa komeili loimaalaisen Matti Eskolan mattaharmaaksi maalattu T3 Doppel, joka on saanut Monster-lempinimen. Se ei ole aivan tuulesta temmattu, koska tämä lavavolkkari on kaikkea muuta kuin kiltin näköinen. Sekä etu- että takapuskuri on poistettu kliinimmän ulkoasun nimissä, ja myös hiekkapellit on siloiteltu. Takahelmaa on lisäksi rei’itetty kunnon äijävaikutelman luomiseksi, ja takavalot ovat tummennettua mallia.

Muita korimuutoksia ovat mm. pellillä levitetyt pyöränkaaret, kiinteät lavan sivulaidat, suurennettu ja vahvistettu takalasi, avattu moottoritila sekä tietysti auton maalipinta. Volkkari on ylimaalattu kolmeen kertaan viimeisten kolmen vuoden aikana, ja tällä hetkellä sen pintaa koristaa Raptor Bedliner -pinnoite ohennettuna ja sävytettynä.

Sisustakin on kaukana vakiosta työkonefiiliksestä. Kuski ja etumatkustaja pysyvät tukevasti paikoillaan kuppipenkkien ansiosta, ja suunnanmuutokset hoidetaan puukehäisen ralliratin avulla. Auto on nykyisellään kaksipaikkainen, koska miehistöohjaamon takaosa on varattu pelkästään äänentoistolle. Soittimena palvelee Alpine 178BT, kun taas signaaliprosessori sekä etuvahvistimet ovat peräisin Audio Systemiltä. Sama koskee myös massiivisia pääkaiuttimia ja subwoofereita.

Maastokelpoisuutta avitetaan puolestaan 75 millillä korotetun alustan avulla. Vaihteistoakin on vahvistettu rajusti alkuperäiseen 4WD-laatikkoon nähden, ja hammaspyöräsarjana palvelee Weddlen race-mallinen HD-ratasto. Voimansiirron puolella luotetaan mm. alipainetoimisiin etu- sekä takaperänlukkoihin, ja keskitasauspyörästön nelivedon lukossa on vapautustoiminto. 15-tuumaiset levitetyt peltivanteet ovat peräisin Mersun valikoimasta, ja niiden päälle on kietaistu 31”x11,5”-15”-kokoiset Maxxis Mudzilla -maastorenkaat.

Vanteet eivät ole kuitenkaan ainoa tähtikeulasta lainattu osa tässä Volkkarissa. Auton moottorina hyödynnetään nimittäin OM601-koodilla tunnettua dieselkonetta, joka on palvellut aikanaan Mercedes-Benzin 200 D -malleissa. Raptec Oy:n rakentamassa voimanlähteessä on mm. Mynädieselin kahdeksanmillinen syöttöpumppu ja Holsetin HX35W-turbo.

Jäähdytystä tehostetaan puolestaan vesikiertoisella välijäähdyttimellä, ja pakosarja on Raptecin käsialaa oleva omavalmiste. Pakokaasut poistuvat 3,5-tuumaisen putkiston kautta, joka on varustettu yhdellä Vibrant-vaimentimella. Teho ja vääntö riippuvat kuulemma turboruuvin asennosta, mutta suorituskyky lienee joka tapauksessa kohentunut huomattavasti vakiotölkkiin nähden.