Tuntuuko uuden BMW M3:n keula liian radikaalilta – tässä Alpinan ratkaisu asiaan

Uusi BMW M3 on vain muutaman kuukauden päässä lanseerauksestaan. Sportti-ikonin uusin painos on herättänyt jo etukäteen melkoista kohua, koska auto saa keulalleen jättikokoiset munuaiset tulevan 4-sarjan ja M4:n malliin. Puskurin alareunaan asti ulottuva munuaismaski kätkee sisälleen myös eturekisterin, ja munuaisten muotoa on jo ehditty verrata ruumisarkkuun. M3 on muutenkin vähemmän hillitty tapaus massiivisten lokasuojanlevitysten, isojen ilmanottoaukkojen ja erilaisten lippojen vuoksi, mikä on saanut perinnetietoisimmat haikailemaan hillitymmän vaihtoehdon perään.

Se tulee baijerilaisten hovivirittäjänä jo vuosikymmenet toimineelta Alpinalta, ja auto on ristitty perinteiseen tapaan B3:ksi. Nykyisen G20-korisen 3-sarjan pohjalta tehty sporttisedan esitellään Japanin maaperällä Tokion autonäyttelyssä, kun taas saman auton farmariversio nähtiin jo syyskuussa Frankfurtissa. Ensi vuoden alussa myyntiin tulevaa uutuutta vauhdittaa M3:n tavoin kahdella turbolla terästetty suora kuutonen, jonka iskutilavuus on kolme litraa. Tehoa on kuitenkin hieman vähemmän, mutta näitäkin lukemia kelpaa esitellä.


B3:n myllystä irtoaa tarkalleen 462 hevosvoiman huipputeho 700 newtonmetrin maksimiväännön säestämänä, eli vääntöä on melko varmasti enemmän kuin baijerilaisten oman M-divisioonan tuotoksessa. Alpinan insinöörien säätämän moottorin tuottamat voimavarat ohjataan ZF:n käsialaa olevan kahdeksanpykäläisen automaatin kautta kaikille neljälle pyörälle. Satasen nopeus on taulussa 3,8 sekunnissa, ja tämän saksalaissportin huippuja ei ole rajoitettu 250 km/h:n lukemaan. Niinpä B3 saa laukata parhaimmillaan 303 km/h:n nopeutta kotimaansa rajoittamattomilla Autobahneilla.

Neliveto on BMW:n perusmalleista tuttu xDrive, joka osaa jakaa voimaa akseleiden välillä tilanteen mukaan. Alpina on kuitenkin aina nelivetoinen, eli autoon ei saa Bemarin M-malleista tuttua drifaustoimintoa. B3:ssa on pikemminkin haluttu maksimoida pito, mitä avitetaan myös sähköisesti ohjatulla lukkoperällä. Jousitusta on puolestaan hienosäädetty sekä dynaamisuuden että mukavuuden ehdoilla. Ajomoodeja on tarjolla kolme erilaista Comfort+-asetuksesta Sportiin, ja lisäksi käytettävissä on mukautuvaan ohjaukseen, voimanjakoon sekä vaihteistoon vaikuttava Sport+.

Ulkoa auton tunnistaa Alpinan omasta etuhelmasta, ja takapuskurin alla komeilee neljää putkenpäätä reunustava diffuusori. Tyyli on tietoisen hillittyä Alpinan parhaiden perinteiden mukaisesti, mitä edes Pirellin renkaille kietaistut 20-tuumaiset takovanteet eivät onnistu muuttamaan. Lisää yksilöllisyyttä kaipaaville asiakkaille tarjotaan kahta erikoisväriä Alpinan omasta valikoimasta, eli perinteistä metallisinistä ja metallivihreää. Sisätiloja koristavat puolestaan Alpinan kynnyslistat, auton valmistenumeron kertova laatta, lattiamatoista ja penkkien selkänojista löytyvät metallilogot sekä käsin ommellulla Lavalina-nahalla verhoiltu ratti. Alpinan oma verhoomo toteuttaa haluttaessa monia muitakin toiveita, kunhan ostajan budjetti on vain kunnossa.