Vähemmän voi olla enemmän – maukkaasti tuunattu E30-korinen avo-BMW oli yksi X-treme Car Show’n helmistä

BMW:n maine sporttisten ajajan autojen valmistajana sai alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla kompaktin 02-sarjan myötä. Sen manttelinperijäksi esiteltiin vuonna 1975 ensimmäinen 3-sarja, joka tunnettiin E21-koodinimellä. Seuraajan aika koitti vuonna 1982, jolloin lähes joka kohdasta viilattu E30 astui estradille. Muotoilussa ei otettu kovin suurta loikkaa, mutta tekniikka kohentui mm. uuden taka-akseliston myötä. Myös korimallivalikoima oli paljon entistä laajempi, ja vuodesta 1985 lähtien tarjolla oli esimerkiksi tehtaan omaa tekoa oleva turvakaareton avomalli.

E30 on nykyään suosittu harrastekohde, ja erityisesti Cabrioletin hinnat ovat lähteneet kunnon lentoon viime vuosina. Niinpä tällaista autoa ei kannata pilata tuunaamalla liikaa, mutta hyvällä maulla tehdyt muutokset sopivat myös klassikkokolmoseen. Viikonloppuna Lahdessa järjestetyssä X-treme Car Show’ssa nähtiin juuri tällä kaavalla rakennettu yksilö Bimmer Tuning Club of Finlandin osastolla. Siuntiolaisen Jani Marjatsalon avo-E30 vuodelta 1986 voi näyttää ensi alkuun lähes vakiolta, mutta auton rakentamiseen on upotettu lukuisia työtunteja.


BMW on aloittanut taipaleensa kaksilitraisella suoralla kuutosella varustettuna 320i:nä, mutta nyt sen nokalla pöhisee hieman uudempi 2,5-litrainen kuutoskone. Motronic-moottorinohjausjärjestelmällä varustettu moottori tunnetaan M20B25-koodinimellä, ja mylly on käyty täysin läpi. Uusien osien lista kattaa mm. männänrenkaat, kaikki laakerit, keinuvivut ja tiivisteet. Myös sylinterinkannen imukanavia on muokattu, ja kannessa on ns. R-seetit venttiileille. Voimanlähteen muutokset viimeistellään peltipakosarjalla ja Remuksen käsialaa olevalla pakoputkistolla.

Voimansiirrosta vastaa puolestaan alun perin dieselkoneen yhteydessä käytetty Getrag 260 -vaihdelaatikko. Sen kanssa tuleva kardaaniakseli on isompi kuin bensamallissa, ja tässä yksilössä kardaani on Kometin kunnostama. Peränä palvelee Typ 188 -mallinen murikka. Tekniikan osalta muutoksia voi tapahtua jo pian, koska omistajan suunnitelmissa on isompi M20-pohjainen stroukkimoottori. Sen asennuksen yhteydessä myös konehuone on tarkoitus sheivata ja maalata uudestaan.

Koriltaan Bemari on pitkälti OEM-henkinen, mutta töitä on tehty silti. Korikin on käyty täysin läpi ja maalattu tehtaan Alpinweiss 2 -sävyllä. Maalipinta on viimeistelty kolmella lakkakerroksella, ja samalla myös kattokotelon ja ikkunoiden tiivisteet on korvattu uusilla. Sama koskee maskia ja munuaisiakin. Pohja ja pyöränkaaret on puolestaan puhdistettu kauttaaltaan ja maalattu mustaksi. Hillityn sporttista tyyliä saadaan tehtaan aidosta M-Tech 1 -korisarjasta, joka on muovia.

Rättikaton kangas on sekin uusittu, ja konepellin sekä lokasuojien saumoihin on asennettu M3 Evon alkuperäiset tiivisteet. Avoautossa tarpeellista lisäjäykkyyttä saadaan konehuoneeseen sovitetun poikkituen avulla. Korinkin osalta on vielä tulevaisuudensuunnitelmia, joihin kuuluu ainakin takaluukun laittaminen uusiksi. Nelipaikkaisen avon penkit ovat Cabrioletin alkuperäiset sporttijakkarat, jotka on verhoiltu mustalla nahalla. Niihinkin on tulossa vielä uudet verhoilut mahdollisimman virheettömän vaikutelman nimissä.

Avon ratti on M-Tech 1 -mallinen sporttiruori, ja myös vaihdekepin nuppi on peräisin Motorsportin valikoimasta. Äänentoistosta vastaa puolestaan Caliberin valmistama retrotyylinen soitin, jonka klassinen ulkokuori kätkee sisälleen esimerkiksi bluetooth-ominaisuudet. Autossa on erillissarja sekä edessä että takana, ja asennukset on tehty huomaamattomasti alkuperäisten kaiutinritilöiden alle. Hifi-puoli viimeistellään takaluukusta löytyvällä nelikanavaisella vahvistimella.

Kaiken tämän jälkeen myöskään alustaa ja jarruja ei ole voitu jättää alkuperäistasolle. Akselistot on hiekkapuhallettu sekä maalattu, ja kaikki puslat on korvattu Powerflexin tuotteilla. Myös jarrulinjat on uusittu täysin OEM-osilla, ja ABS-järjestelmä on poistettu samalla käytöstä. Ohjauksesta vastaa sukupolvea tuoreemmasta E36:sta napattu hammastanko, ja myös Epytecin holkeilla varustetut etupyörien navat ovat peräisin samasta mallisarjasta.

Etuakselille on sovitettu E36 325i:n jarrusatulat adapterien avulla, ja sorvattujen jarrulevyjen läpimitta on 284 milliä. Takapyörien navat ovat puolestaan peräisin Z4:stä, kun taas jarrulevyt on napattu E36-mallista. Takajarrusatulat on korvattu E30:n omilla uusilla osilla. Alustasta löytyvät myös BC Racingin säädettävät iskunvaimentimet, kun taas jousitus hoidetaan ilman avulla. Ilma-alusta mahdollistaa myös auton laskemisen aivan tonttiin sen seistessä paikoillaan.

Edessä on turvauduttu OCD:n ilmapusseihin, ja takana hyödynnetään UniversalAirin vastaavia tuotteita. Ilmajousituksen ohjausjärjestelmänä palvelee Air Liftin 3P. Ilmalinjat ovat neljäsosatuumaiset, ja alumiinisen säiliön vetoisuus on viisi gallonaa. Kompressoriksi on puolestaan päätynyt Viairin 444C. Alustamuutokset viimeistellään komeilla vanteilla, eli BBS:n 16-tuumaisilla RS:illä. Niiden leveys on takana 10 tuumaa, kun taas edessä tyydytään yhdeksäntuumaisiin kiekkoihin. Vanteiden kaikki osat ovat BBS:n alkuperäiskomponentteja, ja keskiöt on maalattu Citroënin värikartasta löytyneellä kultaisella sävyllä.

Renkaiden profiili on edessä 195/40 ja takana 205/40. Vannepuolikaan ei tyydytä omistajaa vielä täysin, ja niinpä kiekkoihin on suunnitteilla äärimmäisen kestävää tekoa olevat Radinox-lipat. Myös auton muotoilua voisi luonnehtia kestäväksi, koska avomallinen E30 näyttää ajattomalta vielä reilusti yli 30 vuoden ikäisenäkin. Tämän yksilön kokemat hillityt muutokset täydentävät hienosti tehtaan designia, joten joskus vähemmän on tosiaan enemmän.