Vain kuoret ovat vuodelta 1969: Ringbrothersin Dodge Charger kätkee sisäänsä modernia tekniikkaa

Las Vegasissa järjestettävä SEMA Show on juuri avannut ovensa. Se on maailman suurin rakenneltuihin autoihin ja lisävarusteisiin keskittyvä näyttely, jossa myös autonvalmistajat esittelevät uutuustarvikkeitaan. Vain ammattikävijöille tarkoitetussa show’ssa riittää kuitenkin silmäkarkkia myös vanhempien menopelien ystäville, mutta tyyli on kaukana pussihousumeiningistä.

Yksi tämänvuotisen SEMA:n helmistä on kuuluisan Ringbrothers-pajan rakentama Dodge Charger, joka edustaa auton toista sukupolvea. Chargerin muskelimuodot olivat monen mielestä hienoimmillaan vuosina 1968-1970, ja keskimmäinen vuosikerta on niistä ehkäpä onnistunein. 1969-mallisessa Chargerissa on vielä siro nokka ilman seuraavan vuoden paksua kromihuulta, mutta takavalot ovat jo vaihtuneet pyöreistä leveisiin nauhoihin. Ringbrothersin Lataaja saattaa vaikuttaa ensisilmäyksellä vakiolta, mutta todellisuudessa restomod-tyylinen auto on kaikkea muuta.


Defectoriksi nimetyn 1969 Chargerin parissa on vierähtänyt 4700 työtuntia, mikä antaa jo osviittaa muskelin kokemista muutoksista. Päälinjat ovat pitkälti ennallaan, mutta koria on kuitenkin lyhennetty muutamalla tuumalla. Lisäksi akseliväliä on pidennetty kolmen tuuman verran, mikä pienentää jonkin verran Chargerin massiivista etuylitystä. Helmojakin on venytetty alaspäin, mikä tekee autosta huomattavasti alkuperäistä tukevammin tiessä istuvan näköisen.

Myös etuhelma on laitettu uusiksi, ja pyöränaukkoja on suurennettu modernia kokoa edustavia kiekkoja silmälläpitäen. Vanteiden malli on otettu Moparin legendaarisista ”dog dish” -peltivanteista, mutta materiaali ja tuumakoko ovat jotakin aivan muuta kuin kultaisella 1960-luvulla. Peltivanteiden näköiset kiekot ovat todellisuudessa alumiinia, ja ne ovat HRE:n käsialaa. 19-tuumaisten vanteiden taakse on piilotettu kuusimäntäisillä satuloilla varustetut Baerin jarrut, joten hidastuvuuteenkin on panostettu.

Ulkokuoren kromiosat ovat sen sijaan pitkälti ennallaan, ja ”Greener On The Other Side” -niminen vihreä värisävykin on hyvin alkuperäishenkinen. Korin alla on kuitenkin modernia tekniikkaa, koska auto on rakennettu Detroit Speedin hydroformatun apurungon varaan. Tätä valmistustekniikkaa on käytetty superautoissakin, joten muuta alustaakaan ei ole jätetty ennalleen. Esimerkiksi takajousitus on nyt nelilinkkituettu.

Etuistuimet näyttävät puolestaan alkuperäishenkisiltä, mutta ne ovat todellisuudessa paljon vakiota tukevammat. Chargerin sisusta on Upholstery Unlimited -nimisen pajan käsialaa, ja autoon on myös lisätty uudet mittarit sekä Alpinen audiojärjestelmä. Kirsikkana kakun päällä toimii tietysti moottori, joka on tässä tapauksessa Moparin moderni 6,4 litrainen Hemi. Kasin pakokaasut poistuvat Flowmasterin pakosarjojen ja putkiston kautta, joten höpinöidenkin pitäisi olla kohdallaan.