Valkokankaan autot: The Terminator – Tuhoaja (USA, 1984)

Osa 4/10: Autossa asuneen kodittoman ohjaustyö

Kodittomalla autossaan ja kavereillaan öitään viettäneellä kanadalaissyntyisellä elokuvaohjaajalla nimeltä James Cameron ei mennyt Yhdysvalloissa kovin kummoisesti vuonna 1984. Mies oli käytännössä tuntematon ja rahaton. Alla oli ainoastaan jatko-osan ohjaustyö keskinkertaiseen ja tuntemattomaan pienen budjetin horror-elokuvaan nimeltä Piranha II. Kaikesta huolimatta Cameron yritti toteuttaa kaikin keinoin käsikirjoitustaan scifi-tarinaan, jonka lähtökohdat mies oli nähnyt painajaisunessaan houraillessaan kuumeisena Italian-matkallaan.

Kukaan ei oikein uskonut tarinaan, joka vaikutti nopeasti vilkaistuna silkalta höpöhöpö-sadulta tulevaisuudesta saapuvasta tappajarobotista. Kun vihdoin ja viimein tuotantoportaasta väläyteltiin kuitenkin vihreätä valoa, Cameron myi välittömästi oikeudet käsikirjoitukseensa yhdellä dollarilla vastineeksi päästäkseen ohjaajan pallille. Orion-tuotantoyhtiö myönsi toimintaelokuvalle sikäläisittäin aikanaankin vaatimattoman noin kuuden miljoonan dollarin budjetin. Sikariportaan tarkoitus oli tehdä nopeasti voittoa muutama miljoona taas yhdellä surkealla tusinarainalla.

Kaikki vähänkään Terminator-ilmiöön sittemmin törmänneet tietävät kuinkas sitten kävikään. Kyseessä oli aito oikea amerikkalainen unelmatarina ryysyistä rikkauksiin. Nykyinen multimiljonääri ja syvän meren sukeltelija James Cameron on sittemmin ohjannut sellaisetkin tuntemattomuudet kuin Titanic ja Avatar. Ensimmäisen Terminatorin aikoihin miehen ote ohjaajana oli vielä raudanluja. Liekö autossa vietetyt kylmät yöt vaikuttaneet, mutta elokuvaan saatiin yllättävän paljon autoaiheisia kohtauksia. Nukkuupa tulevaisuudesta ilkosen alasti saapuva taistelija Kyle Reese (Michael Biehn) yönsäkin autossa varastettuaan vaatteensa ensin kodittomalta mieheltä! Elokuvassa vilistää luonnollisesti pääasiassa 70-luvun ja 80-luvun amerikkalaisia autoja, kuten vaikkapa tarinan ensimmäisen pakoauton virkaa hoiteleva ’75 Ford LTD, jolla päästään näyttäviin yöllisiin takaa-ajoihin poliisit kintereillä. Autot vaihtuvat tiheään tässä road-moviessa sitä mukaan kun käytössä ollut on saatu tuhottua, sillä onhan perässä sentään tappajacyborgeista kaikkein kovin, nuori Arnold Schwarzenegger.


Alkuperäinen Terminaattori sekoittaa kertakaikkisen upealla tavalla scifiä, toimintaa ja kauhua. Sinänsä pätevässä jatko-osassa viimeksi mainittu korvattiin lähinnä huumorilla, kun iso-Arskakaan ei enää suostunut paholaiseksi. Ykkös-Termari vyöryy alusta loppuun vastustamattomalla energialla. Tunnelma miltei kokonaan yöllä kuvatussa elokuvassa on jylhän synkkä, mitä Brad Fiedelin mainiot tuomiopäivän syntikkasävelet tehostavat. Ohjaajan otteet suorastaan huutavat ääneen, että osataan sitä muutakin kuin kämppäillä henkilöautossa. Tarina on kaikessa monimuotoisuudessaan kiehtova, ja kaiken lisäksi vielä lähempänä todellisuutta päivä päivältä. Koska elokuvan keskeinen teema on koneiden ylivalta tulevaisuudessa on luonnollista, että elokuvassa on niin paljon myös nelipyöräisiä koneita. Ovathan ne elokuvan tulevaisuuden visioissakin keinoälyn masiinoita vastaan taistelevien ihmisten apuna taistelukäytössä.

Onpa pätkässä myös hienosti melko kookkaalla pienoismallilla toteutettu 18-pyöräisen räjähdys, eli International-säiliörekan tuhoutuminen elokuvan loppupuolella. Moni ei varmasti edes huomaisi rekan olevan pienempää mittakaavaa ellei tietäisi. Elokuvan autopitoisuus säilyy loppuun asti, sillä tarina päättyy mainioon kohtaukseen Meksikon puolella, jossa elokuvan sankariäiti Sarah Connor (Linda Hamilton) ratsastaa syntymätön taistelijapoika vatsassaan vertauskuvainnollisesti myrskynsilmään punaisella Renegade-Jeepillään. Kyseessä on, ei enempää eikä vähempää, täydellisyyttä hipova elokuvanautinto scifistä, kauhusta, toiminnasta ja tietenkin niistä automobiileista pitäville.

Tuomio: Viisi autonrengasta viidestä.