Vasta sisäänajettu youngtimer tarjolla – vuoden 1996 Ässämersun mittarissa on 12 000 kilometriä

Aivan 1970-luvun lopulla markkinoille lanseerattu W126-korimallin S-luokan Mersu osoittautui harvinaisen ajattomaksi tapaukseksi. Auton kehitystyössä otettiin huomioon öljykriisin jälkeisen ajan mukanaan tuomat ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat sen verran kattavasti, että W126 ei tuntunut pahasti vanhentuneelta edes 1980-luvun lopulla paljon tuoreempien kilpailijoiden puristuksessa. Yksi vika autossa kuitenkin alkoi olla nousukauden kasinotalouden huumassa. Ässä näytti sirojen linjojensa myötä suorastaan vaatimattoman huomaamattomalta, ja lisäksi pellin alta puuttui arkkivihollinen BMW:n 7-sarjaansa lanseeraama V12.

Niinpä Mercedes päätti ladata lähes kaiken mahdolliseen seuraavaan Ässään, joka sai W140-koodinimen. Auto piti tuoda markkinoille jo 1980-luvun puolella, mutta lanseeraus viivästyi monien syiden vuoksi kevääseen 1991. Uudenkin Ässän linjat olivat edeltäjämallin tavoin peräisin italialaismaestro Bruno Saccon kynästä, mutta nyt kaikki oli vähintään numeroa tai kahta suurempaa ja mahtipontisempaa. Massiivisen näköinen ja kokoinen edustuslimusiini olisi voinut olla kysyttyä tavaraa juppiajan kuumimpina vuosina, mutta seuraavan vuosikymmenen alussa tilanne oli aivan eri.


Maailma oli sukeltanut syvän laman syövereihin, ja edustusautojen myynti sakkasi pahasti. Nekin harvat, jotka uuteen luksusautoon päätyivät, arvostivat entistä enemmän huomaamatonta olemusta. Niinpä jo viitisen vuotta markkinoilla ollut 7-sarjan Bemari jätti monien maiden myyntitilastoissa S-luokan taakseen. Mercedes reagoi tilanteeseen, ja jo vuonna 1994 Ässästä esiteltiin facelift-malli, jonka muotoilua oli yritetty keventää mm. uusien puskurien ja takaluukun kannen avulla. Neljä vuotta myöhemmin esitelty W220 korjasi tilanteen lopullisesti paljon sulavamman olemuksensa myötä, mutta valitettavasti myös laatu romahti samalla.

Niinpä panssarivaunuksikin haukuttu W140 on nykyään yksi niitä Mersuja, joita kehutaan vielä vanhan hyvän ajan laatutuotteeksi. Useimmilla yksilöillä on tätä nykyä ajettu satojatuhansia kilometrejä, ja hinnat liikkuvat muutaman tuhannen tuntumassa. Nyt Saksassa Stuttgartin lähistöllä olisi kuitenkin tarjolla todellinen poikkeusyksilö, joka on hädin tuskin sisäänajettu. Vuoden 1996 S 500:n mittarissa on nimittäin ainoastaan 12 000 kilometrin lukema, ja autolla on ehtinyt olla sitä nyt myyvän liikkeen lisäksi vain yksi omistaja.

Toinen erikoisuus liittyy tämän yksilön varusteluun. Suurimpaan osaan Ässistä on Keski-Euroopan markkinoilla ruksittu uutena reilusti ekstraherkkuja, mutta tämän yksilön ensimmäinen omistaja on pitäytynyt varsin spartalaisella linjalla. Autossa on nimittäin lisävarusteina ainoastaan etumatkustajien sähkösäätöiset penkit sekä ohjaamon puuviilukoristeet. Sisustan sävyksi on valittu ulkovärin kanssa yhteen sointuva sininen, mikä on myöskin melko harvinainen yhdistelmä. Pellin alla pöhisee luotettavana tunnettu viisilitrainen M119-veekasi, joka kiidättää lähes 1,9 tonnin painoisen Ässän 250 km/h:n huippuihin 320 hevosvoiman turvin.

Täysin alkuperäinen auton on kuulemma lähes uudenveroisessa kunnossa, mikä näkyy tietysti hinnassakin. S 500:sta pyydetään 23 900 euroa, mikä ei toisaalta kuulosta aivan mahdottomalta summalta lähes ajamattomasta autosta. Saksan markkinoilta löytyy nimittäin muitakin W140-korimallin Ässiä 20 000 euron hintaluokasta, mutta yksikään niistä ei ole näin vähän ajettu.