Volvo 480 oli ensimmäinen etuvetoinen Volvo, ja kaupallinen fiasko.

80-luvulla Volvolla oli kunnianhimoinen suunnitelma viedä Amerikkaan urheilullinen, ja uudenlaista muotokieltä viestivä etuvetoinen moderni Volvo. Pahaksi onneksi dollarin kurssi kääntyi sen verran epäedulliseen suuntaan, että automallin vienti suureen vapauden maahan jäi haaveeksi. Volvollahan oli jo tuolloin ollut pienimuotoista jalansijaa USA:n automarkkinoilla, jossa Volvo oli lähinnä kestävän ja turvallisen vaihtoehtoauton maineessa.

Tämän mielipiteet jakavan uutuusautomallin nimi oli Volvo 480. Se oli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen etuvetoinen valmistajansa markkinoille tuoma automalli. Jo 60-luvun lopulta lähtien oli totuttu Volvojen varsin laatikkomaiseen muotoilufilosofiaan, jota 480 yritti rikkoa. Todellisuudessa kyseessä oli todellakin lähinnä yritys, sillä kiilamaisen kolmiovisen hatchbackin muotoilu oli ulkoreunoiltaan vielä varsin kantikasta.


Muotoilu taisi olla silti monelle aikalaisellekin liian epävolvomaista, että autosta ei koskaan tullut kaupallista menestystarinaa edes Euroopassa. Myös tavallista Volvoa kalliimpi hintalappu pienehkölle autolle käänsi asiakkaiden katsetta muualle. Samalle alustalle perustuivat myös 440- ja 460-mallit, jotka olivatkin huomattavasti suositumpia. Auto sinnitteli tuotannossa kuitenkin miltei kymmenen vuotta aina vuodesta 1986 vuoteen 1995 saakka. Sitä kasattiin Alankomaissa, sillä olihan Volvolla ollut siellä aikaisemmin yhteistyötä DAF:in kanssa.

60-luvulla Volvo sai ansaittua tunnustusta P1800 mallillaan, joka tunnetaan myös Pyhimys-Volvona. Tuon jopa ferrarimaisen ulkomuodon taakse kätkeytyi kuitenkin varsin vaatimaton tekniikka, mikä toi suorituskykynsä puolesta kaikuja myös Volvon 80-luvun urheiluvaunuun. 480 ei ollut maantiellä mikään tykki, vaikka ulkonäkö luukkulamppuineen olisi tähän kenties lupausta antanutkin. Vain 1,7-litrainen kone tuotti vaatimattomat 109 konia. Alitehoinen moottori oli peräisin Renaultilta. Nuhaiset Renun koneet olivat löytäneet tiensä myös muutamia vuosia aikaisemmin eräälle toiselle flopanneelle ”urheiluautovalmistajalle”. Tämä ikimuistoinen firma tunnetaan lokinsiipisistä ja hopeanvärisistä autoistaan, jotka tuntuvat olevan aina matkalla tulevaisuuteen…