Vuoden mielenkiintoisin autotapahtuma oli jälleen kerran hintansa arvoinen elämys

Tällaiselle antiikkiautoihin hurahtaneelle vuoden autotapahtumien kohokohta on tietenkin Lahden Classic Motor Show, joka kokoaa ennennäkemättömällä tavalla vanhat autot yhteen paikkaan. Näin median näkökulmasta tapahtumaa ei paremmin voisi hoitaa, kun kaikki tiedotteet, kartat ja rannekkeet toimitetaan hyvissä ajoin kirjeitse kotiin. Ei nöyryyttäviä nimen etsimisseikkailuja pitkistä kutsuvieraslistoista hämyisten takahuoneiden siimeksessä, kuten luvattoman monessa muussa maamme autonäyttelyssä on tapana.

Mitä itse tämän vuoden juhlakaluihin tulee, niin taso oli tuttuun tyyliin korkeaa ja kirjavaa. Missä muussa autotapahtumassa on saman katon alle saatu näytteille tonnin Skoda 80-luvulta ja reilusti yli puolen miljoonan euron BMW M1 -urheiluauto? Tapahtumasta löytyy jokaiselle vanhojen kulkupelien diggarille nähtävää ja koettavaa mahan täydeltä. Ja jos ei useamman halliosaston autot riitä tyydyttämään klassikkonälkää, oli parkkipaikka jälleen kerran täynnä toinen toistaan mielenkiintoisimpia kävijöiden wanhoja autoja.


Tämän vuoden tapahtumasta on mahdotonta nostaa mitään yksittäistä helmeä, vaikka allekirjoittanut pysähtyykin aina pidempään ihailemaan vanhoja Jenkkirasseja. Silti on kovin terapeuttista nähdä paljon muunkinmaalaista kalustoa kuin niitä iänikuisia Mustageja ja ’59 Caddyja. Teemana olleesta urheiluautot-osastolta löytyi esimerkiksi Miami Vicen mieleentuova kirkkaanpunainen Ferrari Testarossa. Toista äärilaitaa edusti vaikkapa jälleen kerran Venäjältä asti tulleet muutamat mielenkiintoiset, ja usein kovatasoiset entisöinnit, kuten vanhat Volgat.

Väkeä riitti jälleen tungokseksi asti, ja jos jotain negatiivista pitää hakea, on joillain näyttelyyn saapuneilla kävijöillä kummallinen tapa lähmiä ja nojailla näytteille asetettuihin autoihin. Jos joku on hiellä ja vaivalla rakentanut kymmenenkin vuotta autoa kuntoon navetan takaa löytyneestä raadosta, sallittakoon sellaiselle ankaralle työnteon lopputulokselle kunniottavampaa kohtelua. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa kävijöistä oli varsin asiallisesti käyttäytyvää, ja hyväntuulista vanhojen autojen ystävää. Kun herkullisen vitosen hodarinkin sai ennenkuulumattomasti gluteenittomana vanhasta aaltopelti-Sitikasta oli fiilis katossa. Ensi vuotta jo odottaen!

Kuvat: Turo Leppänen.